sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Taco-kanarulla

Lapsi on äidilleen näemmä lapsi, vaikka lapsi lähentelee keski-ikää. (Saanen huomattaa, että keski-ikä alkaa nykyään myöhemmin kuin aiemmin. Vihelten täällä.) Olen todistanut sitä loppumatonta äidinvaistoa nyt hyvin läheisesti. Niin läheisesti, että Neiti puhuu Mummille jälleen kerran minusta sinun lapsenasi. "Sinun lapsesi haluaa nyt puhelimen." se on Neidistä hyvinkin hauskaa sanottavaa. Ja siltähän minusta itsestäkin tuntui - äitini lapselta.

Minulle tehtiin kuluneella viikolla eräs lääketieteellinen toimenpide. Sairaalakutsun saatuani kerroin äidilleni tästä. Hän ilmoitti heti tulevansa Porista tänne apuihin. Sanoin pärjääväni, onhan minulla Neiti ja Isi. Mutta ei, ehei. Mummi ei ottanut tuota kuuleviin korviinsa. Hän sanoi tulevansa toimenpidettä edeltävänä iltana ja lähtee sitten, kun näkee minun olevan kunnossa. Joskus tiedän, että nyt ei kannata väittää vastaan. Tämä oli niitä hetkiä.

Onhan se ihanaa, kun joku tulee huolehtimaan. Olen todella kiitollinen siitä huolenpidosta, vaikka rehellisyyden nimissä jossain kohtaa se alkoi ottamaan päähän pahemman kerran. Sairaalasta kotiuduttuani menin ohjeiden mukaisesti lepäämään. Ajattelin ottavani ehkä torkut ja olevani rennosti. Nukahtaminen vaan osottautui yllättävän vaikeaksi. Minua kurkisteltiin viiden minuutin välein.
"Onko kaikki kunnossa?" Mummin ääni kuuluu oven suusta. "No on, ihan samalla tavalla kuin viisi minuuttia sitten." vastaan vielä kohteliaasti. (Noin 20 kerran paikkeilla ääneni saattoi kiristyä aavistuksen verran.) "Tarvitsetko juotavaa? Sinun pitää juoda nyt paljon." Kanaemo Mummi tiedustelee. "Kiitos, minulla on äsken tuomasi vesipullo tässä vielä. Pärjään kyllä." Joo-oh, ihana huomata, että rakas äitimuori vieläkin huolehtii tyttärestään.

Aiheutin Mummille vähän sydämentykytyksiäkin. Hiippailin käymään vessassa kaikessa rauhassa. "Missä äiti on?" Mummi  kuului kysyvän Neidiltä hätääntyneeseen sävyyn. "Lenkillä!" vastasin aika laillakin sarkastiseen sävyyn. Helpottuneisuus kuului Mummin naurussa. Olen pienen hetken sängystä poissa ja heti huolestutaan, että olenko karannut sairastuvalta. Eipä tullut mieleen pieneenkään lähteä muutamaa askelta pidemmäs vuoteesta, mutta selvästi Mummi luuli toisin.

Parin päivän kuluttua olin jo siinä kunnossa, että Mummi uskalsi jättää minut parantelemaan itseäni Neidin ja Isin hellään huomaan. En kiellä sitä,  että ylimääräisestä käsiparista oli valtava apu, kun olin vuoteenomana. Ja onhan ne oman äidin ruoat aina niitä parhaita!

Mutta nyt siihen ohjeeseen. Tämä on helppotekoinen viritelmäni. Hyödynnän taas valmista croissant-taikinaa. Täytteen voi valmistaa ihan kaupan nyhtökanasta tai sitten keitellä sitä itse. Täytteen maustava tacokastikekin löytyy purkista.


Tacorulla

2 pkt croissant-taikinaa
---
Nyhtökanaa n. 400-500 g 
tacokastiketta maun mukaan
100-150 g maustamatonta tuorejuustoa
säilöttyjä jalapenoja silppuna maun mukaan
pippuria ja muita mausteita oman mielen mukaan
150 g juustoraastetta

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Leivinpaperoi pelti. Sekoita yhteen täytteen ainekset. Asettele taikinalevyt kuvien näyttämällä tavalla. Levitä päälle täyte ja taita rulla kiinni. Väliin jää aukkoja. Paista uunin keskitasolla n. 20 minuuttia tai kunnes rulla on kauniin kullankeltainen. Tarjoile salaatin ja salsan kera. Parhaimmillaan tuoreena. Säilyy noin 2 pv jääkaapissa.

Rullaa voi keventää kuullottamalla kasviksia mukaan. Sipuli, paprika ja porkkana sekä maissi toimivat ihan varmasti. Samoin kikherneet voisivat sopia.

Persimon-salsa

1 persimon hedelmä
1/2 paprika
pieni punasipuli
2 tomaattia
chiliä maun mukaan 
liraus ruokaöljyä 
limen mehua maun mukaan
suolaa ja pippuria maun mukaan

Silppua ainekset pieneksi. Sekoita joukkoon öljy, lime, suola ja pippuri. Tarkista maku ja lisää halutessasi tarvittavia aineita. Tarjoa salsa tacorullan ja salaatin kanssa.





Ai niin! Äiti, älä ota tekstiä liian vakavasti. Olet ihana ja minulle kovin rakas! Kiitos vielä kerran avusta!

lauantai 4. marraskuuta 2017

Tacos Carne Asada Syrjälän tilan Anguslihasta

Harvassa paikassa olisin ollut samaa mieltä Neidin kanssa, kun hän sanoo minulle näin: "Äiti, sinä varmaan haluaisit olla lehmä. Pääsisit laitumella ollessasi metsään aina, kun haluat." Kieltämättä olin samaa mieltä. En ole päässyt metsään, niin kyllä, olisin sillä hetkellä ollut mielelläni lehmä. Missä tämä lausahdus sitten Neidin suusta pääsi? Kävimme hakemassa kuukauden lihasatsia Angustilalta Muuramesta. Syrjälän tilasta on tullut meille luottopaikka. Siellä on kiva käydä, mukavia ihmisiä, tuttu miljöö ja itse näkee miten lehmiä kasvatetaan. Liha on osoittautunut todella laadukkaaksi ja hyväksi. 

Tällä kertaa lihatilauksessamme oli mukana flank steakia. Tämä lihapala on naudan kuvetta. Suhteellisen ohueksi leikattu lihapala, joka kypsennetään nopeasti ja leikataan ohuiksi viipaleiksi poikkisyin. Flank steak on mainiota mediumina. Nyt teimme siitä tacoja. Joskus sitä haluaa kunnioittaa pelkästään lihan makua ja laittaa vain suolaa ja pippuria, mutta toisinaan on mukava kokeilla uusia juttuja. 

Vanhaa tuttua on spelttitortillat. Lisäksi tein Pico de Galloa. Käytännössä se on tomaattista salsaa astetta tyylikkäämmällä nimellä. Vaikka tässä on itse tehtävää jonkin verran, on ruokalaji kuitenkin suhteelliset helppotekoinen. Esivalmistelut voi tehdä hyvissä ajoin ja ennen ruokailua jää vain tortilloiden sekä lihan paistaminen. No okei, pitää ne tortillat kaulitakin. Mutta kiitos hyvän spelttijauhon, se on helppoa. 



Marinadi n. 800 g lihaa

0,75 dl ruokaöljyä
jalapenoa silputtuna maun mukaan
suolaa ja pippuria maun mukaan
0,5 rkl valkoviinietikkaa
1 limen mehu
0,5 appelsiinin mehu
1 valkosipulin kynsi silputtuna  tai määrä maun mukaan
korianterisilppua, jos haluaa

Sekoita marinadin ainekset. Laita liha tiiviiseen pussiin ja kaada marinadi sinne. Katso, että sitä menee joka puolelle. Laita liha jääkaappiin kahdeksi tunniksi. Käännä pussi välillä. Ota liha lämpenemään tuntia ennen paistoa.

Pico de Gallo

3 isoa tomaattia
0,5 punasipulia
1 kevätsipuli tai purjoa
Chiliä maun mukaan
Suolaa ja pippuria maun mukaan
Valkosipulia maun mukaan
1 limen mehu
2 rkl ruokaöljyä
Tuoretta korianteria, jos haluat

Kuutioi tomaatit ja sipulit pieniksi. Yhdistä ainekset ja tarkista maku. Kaikkea limen mehua ei kannata lisätä kerralla ettei sitä tule liikaa. Limen mehupitoisuus vaihtelee niin paljon hedelmä hedelmältä. Laita Pico de Gallo maustumaan jääkaappiin. 




Spelttitortilla
10 kpl

5,5 dl spelttijauhoja (erikoishienojauho)
0,5 tl suolaa
0,5 tl leivinjauhetta
1 rkl rapsiöljyä
2 dl melko lämmintä vettä

kaulitsemiseen reilusti spelttijauhoja

Sekoita kuivat aineet. Lisää joukkoon öljy ja vesi. Vaivaa taikinaksi. Jos taikina jää kovin löysäksi, lisää vielä joukkoon jauhoja. Peitä muovilla ja anna taikinan levätä puoli tuntia.

Jaa taikina kymmeneen osaan ja kaulitse reilusti jauhoja apuna käyttäen ohuiksi lätyiksi. Paista kuumalla ja kuivalla pannulla puolesta minuutista minuuttiin molemmin puolin. Kun tortillaan ilmestyy ruskeita pilkkuja paistopuolelle, on se aika kääntää. Peitä tortillat leivinliinalla odottamaan tarjoilua.

Huom! Älä käytä paistamiseen hyvää pinnoitettua paistinpannua tai pilaat pannusi. Pinnoitteet eivät kestä tyhjänä kuumennusta.


Kokoa tacot. Pohjalle salaattia, sitten maukasta lihaa, päälle Pico de Galloa. Lisäksi voit ripotella päälle juustoraastetta, korianterisilppua, creme fraichea, jalapenoja ja vielä puristaa tilkan limemehua. 
Voit muuttaa ohjeen gluteenittomaksi käyttämällä maissitortilloja. 



Jutussa on linkkejä, jotka vievät blogista pois. Nämä eivät ole mainoslinkkejä, olen ostanut tuotteeni itse. Tämä on jälleen kerran sitä, että olen huomannut jonkun hyvän suomalaisen tuotteen ja haluan kertoa siitä teille. 



torstai 19. lokakuuta 2017

Pihlajanmarjaporkkanahillo ja pihlajanmarjaomenahillo

Jihaa! sanon minä. Olen onnistunut nyt jo! Olen kasvattanut tyttärestäni kopioni. Voi lapsiparkaa.

Kaikki alkoi siitä, että kävin muutaman kerran keräilemässä chilejä ja vähän muutakin pihalla. Kerron vaatetuksestani myöhemmin tarkemmin, varsin oleellinen pointti Neidin mielestä. Mutta tähän kohtaan tarinaa se ei vielä kuulu.

Neiti leikkasi varsin keskittyneesti paperinukkejaan, kun sanoin hänelle, että menen hakemaan chilejä ja yrttejä sisälle. Kaikki oli kunnossa vielä silloin, kun palasin sisälle noin muutaman minuutin kuluttua. Sama toistui vielä muutaman kerran. Sitten huomasin pöydän alla hiuksia. Siis pitkiä hiustuppoja! Katsoin nopeasti Neitiä tarkemmin ja voi itku. Hän oli vähän jatkanut otsahiuksiaan. Neiti äkkiä jakkaran päälle istumaan ja siistin sen mitä voin. Onneksi katastrofi ei ollut ihan toivoton. Otsatukan leveys kasvoi sentillä molemmin puolin ja loput pätkityt peittyvät kutakuinkin muiden hiusten joukkoon. Mutta siitä huolimatta tuli nalkutettua tyttöselle ja saatoin jopa mainita lyhyeksi leikkaamisen. Onneksi hiustenleikkuusta sitten lopulta selvittiin ilman äidin itkupotkuraivareita ja saattoi Neitikin tajuta, että miksi ei kannata leikata hiuksia itse.

Iltasella aloin yskimään ja mitä teki rakas tyttäreni? "Äiti, olet varmaan vilustunut. Olit ulkona pelkällä t-paidalla ja ohuilla housuilla. Nyt vilustuit. Mene peiton alle." Tämä oli vasta alkua. Neiti hoiti minua, peitteli ja ihan kirjaimellisesti nalkutti liian vähistä vaatteista, kiikutti villasukkia ja vaikka mitä. Ihanaa sinänsä, ei siinä mitään, mutta kuitenkin tunsin piston sydämessäni. Mitä olinkaan tehnyt hänelle, kun hän oli itse kokeillut hiustenleikkuuta niin kuin jokainen lapsi jossain vaiheessa, mukaan lukien allekirjoittanut. Ennen nukkumaan menoa hän sanoi jo, että pitää kanssani pitkän keskustelun huomenna vaatetuksesta. (Allekirjoittanut viheltelee...)

Eikä siinä vielä kaikki! Neiti kaivoi kännykkänsä ja soitti äidilleni. Puhelu meni kutakuinkin näin: Tiedätkö mitä sinun lapsesi teki. Meni ulos vain t-paidalla ja ohkaisilla housuilla. Nyt se yskii. On varmaan vilustunut. Huokaus. Eikä siinäkään vielä kaikki. Ennen kuin tyttäreni ehti soittamaan, mieheni vielä oikein yllytti neitosta, että soita vaan, sitten on ainakin kolmella ihmisellä hauskaa. No okei, nyt nauran jo minäkin, Mummin, Isin ja Neidin lisäksi. Mutta jospa nyt pääsisin itse asiaan.

Meinasin tehdä pelkkää pihlajanmarjahyytelöä, mutta se oli tuota noin, sanoisinko hapanta. Lähdin kehittelemään ihan erilaisia ratkaisuita. Sain hyvin siistejä ja hyvännäköisiä pihlajanmarjoja. Pakastin niitä muutaman vuorokauden. Sen jälkeen riivin ne irti. Liotin irtonaisia marjoja 4 tuntia runsaassa kylmässä vedessä. Sitten vasta aloin tekemään niistä hilloja.



Pihlajanmarjaporkkanahillo

300 g porkkanaa karkeana raasteena
pari oksaa sitruunatimjamia
100 g puhdistettuja pihlajanmarjoja
2 dl vettä
2,5 dl hillosokeria

Mittaa kattilaan porkkana, sitruunatimjami, pihlajanmarjat ja vesi. Keittele miedohkolla lämmöllä niin kauan, että porkkana kypsyy pehmeäksi. Lisää vettä tarvittaessa. Lisää hillosokeri ja keitä vielä 5-10 minuuttia. Ota pois timjamin oksat ja soseuta hillo. Minulla tuli siitä aika paksua, joten tarkkaile keittäessä vesimäärää ja lisää vettä tarvittaessa. Säilö hyvin desinfioituihin purkkeihin. Säilytä jääkaapissa. Tarjoile juustojen kera, erityisesti valkohome sopii hyvin.

Pihlajanmarjaomenahillo

2 l pihlajanmarjoja
5 dl vettä
---
3-4 keskikokoista omenaa kuutioina
---
750 g hillosokeria/mehulitra

Käsittele pihlajanmarjat kuten olen kertonut alkukappaleessa. Mittaa kattilaan vesi ja marjat. Keitä kannen alla miedohkolla lämmöllä niin kauan, että marjat ovat menettäneet väriään ja antaneet mehuun makua, n. 30-60 minuuttia. Siivilöi mehu. Lisää siihen omenat. Mittaa määrä ja lisää hillosokeri. Keitä niin kauan, että hillo pitää muotonsa, kun kokeilet jääkö lautaselle hillotilkkaan vako, kun vedät siitä lusikalla. Keittämiseen menee aikaa n. 15 minuuttia. Muista kuoria vaahto pois. Tölkitä puhtaisiin ja desinfioituihin purkkeihin. Säilytä jääkaapissa.







lauantai 14. lokakuuta 2017

Coca-colabrownie (munaton, maidoton, vegaani)

Uuk, minun on ihan pakko keskeyttää säilöntäviikkoni suklaaohjeella, sillä menossa on nyt suklaaviikko! Minä suklaaholisti olin meinannut unohtaa koko suklaaviikon. Meillähän on suklaaviikko aina. Ei varmaan ole ollut viikkoa ettei meillä olisi suklaasta tehty jotain. Minua pahempi suklaahiiri on Neiti. Hän on pienestä asti rakastanut tummaa suklaata ja rakastaa sitä yhä. Jos hän saa valita laktoosittoman maitosuklaan ja tumman suklaan välillä, on valinta selvä. Laadukas tumma suklaa kelpaa hänelle aina.

Neiti pitää pienistä leivonnaispaloista ja muffineista. Tällä kertaa tehtäväksi valikoitui brownie. Meille jäi sokerillista Cocista grillikastikkeen teosta, joten halusin hyödyntää sitä leipoessa. Cociksesta oli hyötyäkin. Suunnittelin ohjeen leivonnan kemian avulla. Koska meillä ei voi käyttää kananmunaa, valjastin Coca-colan hiilihapon ja leivinjauheen reagointia kuumuuteen. Paljon ilmakuplia sidottuna taikinaan saa aikaiseksi pumpulimaisen pehmeän brownien.


Cocis-brownie:
n. 16-20 palaa

2 dl vehnäjauhoja
1 dl erikoishienoa spelttijauhoa
0,5 dl tummaa kaakaojauhetta siivilöitynä
100g tummaa suklaata rouheena
2 dl sokeria
-----
100 g maidotonta margariinia tai voita
1 tl vaniljauutetta tai 2 tl vaniljasokeria
1 dl + 1 dl Coca-colaa, sokerillista

Kuorrutus:

3-4 dl tomusokeria
tummaa kaakaojauhetta maun mukaan
3 rkl huoneenlämpöistä maidotonta margariinia tai voita
Coca-colaa
vaniljasokeria, jos haluat

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Leivinpaperoi tai voitele ja jauhota vuoka. Sekoita yhteen kuivat aineet jauhoista sokeriin. Sulata margariini. Lisää se jauhojen joukkoon, samoin vanilja ja 1 dl Cocista. Kiehauta 1 dl Cocista ja lisää sekin seokseen. Sekoita nopeasti taikinaksi. Kaada n. 24 cm x 24 cm vuokaan. Paista 200 asteessa n. 25-30 minuuttia tai kunnes brownie on kypsä. Anna jäähtyä ennen kuorruttamista.

Siivilöi tomusokeri, vanilja ja kaakao. Sekoita vatkaten joukkoon rasva. Lisää Cocista niin paljon, että saat hyvin levittyvän kuorrutteen. Tarkista maku. Kuorruta brownie. Säilyy huoneenlämmössä muutaman päivän. Voi pakastaa. 


Tässä kiva pieni askarteluvinkki:

Paristotuikut saavat hauskan ilmeen helposti. Kynällä kivisilmät ja -suu. Kuumaliimalla kiinnitetään huovasta tehty hattu tai vähän kudottua putkea korvalapuiksi. Korvalappuna on huopahelmi leikattuna kahtia. Kaulassa on huivina pätkä silkkinauhaa.





torstai 12. lokakuuta 2017

Laiskan emännän omenavaniljahillo

Säilöntäviikko jatkuu, kun viimeinkin viitsin napsaista kuvan omenahillosta. Sain ystävältäni ison kasan omenoita. Koska minulla on ollut nyt joku ihme vimma säilömiseen, jatkoin samaa mallia ja tein omenoista hilloa. En pystynyt kuvittelemaankaan kuorivani nyt omppuja, joten oikaisin ja tein elämäni ensimmäistä kertaa omenahilloa kuorimattomista omenoista. Siitä tuli kauniinväristä sekä yllättävän sileää. Hillon olisi voinut paseerata siivilän läpi, mutta oikaisin siinäkin kohtaa ja surautin hillon hyvin sileäksi sauvasekoittimella.


Omenavaniljahillo

1,5 kg omenoita paloina, ilman siemenkotaa
0,5 l vettä
1 vaniljatanko pitkittäin halkaistuna
5 dl hillosokeria

Pese ja paloittele omenat. Laita ne isoon kattilaan. Lisää vesi ja halkaistu vaniljatanko. Laita kattilaan kansi ja keitä miedohkolla lämmöllä 20-30 minuuttia. Lisää hillosokeri ja keittele vielä 10 minuuttia. Sekoita aina välillä.

Anna jäähtyä hetki. Ota pois vaniljatanko. Surauta huolellisesti sauvasekoittimella soseeksi. Purkita huolellisesti pestyihin ja desinfioituihin purkkeihin. Säilytä mieluiten pakastimessa ylimääräiset ja vain sen verran jääkaapissa kuin syöt n. kuukauden aikana. Sokeripitoisuus on sen verran pieni.


Tämän postauksen päätän syystunnelmiin. Säilöntäohjeita on vieläkin tulossa muutaman hillon verran. 


tiistai 10. lokakuuta 2017

Chilihillo karhunvadelmista

Minähän lupasin, että tulee säilöntäviikko. Tässä viikon toinen hillo-ohje. Äitini pihassa kasvaa ihania karhunvadelmia. Sain niitä muutaman litran ja tein niistä erilaisia hilloja. Tästä tulisesta reseptistä sukeutui heti meidän suosikki.


Chilihillo karhunvadelmista

300 g karhunvadelmia
250 g vadelmia
150 g punaisia paprikoita silppuna
chiliä maun mukaan, käytin Brasileira Marimbondoa muutaman podin verran
3 rkl balsamiviinietikkaa
175 g hillomarmeladisokeria
muutama murskattu rosépippuri

Pese ja desinfioi huolellisesti muutama pienehkö hillopurkki. Mittaa kattilaan karhunvadelmat, vadelmat ja paprikasilppu sekä chili. Lisää pieni tilkka vettä. Anna kiehua miedohkolla lämmöllä 15-20 minuuttia. Lisää pippuri, balsamiviinietikka ja hillosokeri. Keitä vielä 5 minuuttia. Kuori vaahto pois pinnalta. Anna jäähtyä hetki ja sekoita. Purkita. Säilytä jääkaapissa. Jos teet isomman erän, pakasta osa.

Ihanat värit!


maanantai 9. lokakuuta 2017

Suppilovahverohillo

Minulle on kertynyt ihan hirvittävä läjä säilöntäreseptejä, jotka haluan julkaista. On monenmoista hilloa, ihan eri makuja kuin aiemmin. Juustojen kanssa sopivia, helppotekoisia herkkuja. Taidankin aloittaa nyt säilöntäviikon. Yritän mahdollisuuksien mukaan julkaista näitä hillo-ohjeita nopeahkoon tahtiin. Alkulöpinät saattavat olla nyt tavallista lyhyemmät, kun kirjoittelen ohjeita reipasta tahtia.

Aloitan suppilovahverohillolla. Ihana mieheni toi minulle metsän kotiin, kun en itse päässyt sinne. Nyt meillä nautitaan mm. lihan kanssa suppilovahverohilloa, joka on maultaan sopivan etikkaista, mutta ei jälkeäkään niistä ainaisista kaneleista ja neilikoista. Ovathan nekin ihan jees mausteena, mutta niistä tulee niin jouluinen olo. Laitoin hilloon sitruunatimjamia ja rosépippuria. Toimii!


Suppilovahverohillo

2 litraa tuoreita ja siivottuja suppilovahveroita
1 isohko punasipuli
---
2 dl vettä
1,5 balsamiviinietikkaa
pari oksaa sitruunatimjamia
5-6 rosépippuria
1 tl suolaa
1,5 dl hillosokeria

Pese pari pienehköä hilopurkkia hyvin. Laita kylmään uuniin ja lämmitä uuni 125 asteeseen. Anna purkkien olla 15 minuuttia uunissa. Anna jäähtyä.

Siivoa ja halkaise sienet. Suppilovahveroiden jalasta löytyy ylläreitä sepän toukista etanan muniin. Viipaloi punasipuli ohuiksi viipaleiksi.

Mittaa kattilaan vesi, etikka, sitruunatimjami, pippurit ja suola. Kiehauta. Lisää joukkoon sienet ja punasipuli. Anna kiehua kannen alla noin 20 minuuttia. Älä keitä liian lujalla, jotta neste ei haihdu liiaksi.

Lisää joukkoon hillosokeri ja keitä vielä 10 minuuttia. Anna hillon hetken jäähtyä. Sekoita ja jaa hillo purkkeihin. Säilytä jääkaapissa.

Valonkaupunki Jyväskylä 2017

Vielä muutama kuva viikon takaisesta Valon kaupunki-tapahtumasta. Me kävimme katsomassa Kirkkopuistossa valoteoksia.

 Veikko Lappalainen: Flowers of life




Alexander Reichstein: ”They were here”

Joachim Sługocki (Puola): ”Horizontal Interference”








lauantai 7. lokakuuta 2017

Pöllökuppikakut (munaton)

Halusin jollain helpolla tapaa ilahduttaa ihanaa tyttöstäni. Yhtäkkiä muistin nähneeni pöllöksi koristeltuja kuppikakkuja. Muistin koristelun hyvin, joten ei muuta kuin toteuttamaan. Kuppikakkuohjeeksi valikoitui hyvin simppeli perusohje, jota olen käyttänyt paljon, mutta en ole sitä vielä blogiin kirjoittanut. Koristeluun neidin lemppareita, suklaaganachea ja Oreoita. Nokan tein toffeesta, mutta siihen käy mikä tahansa sopivan värinen karkki.


Kuppikakut n. 11-12 kpl

Taikina:
3 dl vehnäjauhoja
0,5 dl tummaa kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
2 dl sokeria
---
100 g voisulaa
1 dl maitoa
1 dl kiehuvaa vettä 
1 tl vaniljauutetta

Kuorrute:
125 g vispi- tai kuohukermaa
125 g tummaa suklaata

Koristeluun:
Oreoita tai Dominoita
tummaa suklaata muutama pala
oransseja karkkeja tai toffeeta
tarvittaessa valkosuklaata

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Laita muffinivuokaan paperivuoat. 

Sekotia yhteen taikinan kuivat aineet. Lisää voisula ja maito sekä vaniljauute, sekoita hieman. Lisää lopuksi kiehuva vesi ja sekoita nopeasti taikinaksi. Jaa ripeästi vuokiin ja nosta uuniin paistumaan n. 20 minuutiksi tai kunnes kakkuset ovat kypsiä. Anna jäähtyä.

Kiehauta kerma. Lisää joukkoon tumma suklaa rouhittuna. Sekoita tasaiseksi. Anna jäähtyä. Jääkaapissa jäähdyttäminen nopeuttaa. Jos ganache jäähtyy liikaa, lämmitä sitä varoen, jotta saat siitä sopivaa levitettäväksi. 

Irroita keksien puolikkaat toisistaan. Pursota täytteen päälle silmä sulatetulla tummalla suklaalla (sulatin suklaan ihan vaan mikrossa mukissa). Jos haluat, tee valkosuklaalla ilman täytettä olevien keksien päälle valkoiset silmät ja kun valkosuklaa on vähän jähmettynyt, pursota tummalla suklaalla täplä. Levitä ganache kuppikakuille, aseta kaksi silmäkeksiä päälle ja laita vielä oranssi karkki nokaksi. Anna jähmettyä. Säilyy muutaman päivän ilmatiiviissä rasiassa huoneenlämmössä, jääkaapissa pidempään. 





tiistai 26. syyskuuta 2017

Suppilovahveroketsuppi

Tein kaikessa rauhassa lattialla fysioterapeutin määräämää jumppaa, kun mieleni lähti vaeltelemaan. Ensin muistelin Heston Blumenthalin erästä televisiosarjaa. Sitten muistin siinä Hestonin valmistaneen sieniketsuppia. Ketsupin historia ulottuu kauas ja siihen kuuluu oleellisesti sienet. Oma mieleni assosioi ketsupin vain tomaattiketsupiksi, mutta oikeasti ketsuppi voi olla muutakin.

Hestonin ketsupin valmistaminen kestää Hestonmaisesti iäisyyden. En alkanut siihen prosessiin ollenkaan. Halusin saada valmista nopeammin. Lisäksi Hestonin ketsuppi (ja alkuperäinenkin sieniketsuppi) on hyvin ohutta. Halusin paksumpaa, jotta siihen on kiva dipata. Reseptin pohja löytyi lopulta Pollyanna Couplandilta. Tein siihen muutamia muutoksia. Halusin hyödyntää tuoreita suppilovahveroita. Niitä on paikoin nyt paljon. Ketsuppi oli helppotekoinen ja maistuu todella hyvältä. Se sopii hyvin hampurilaiseen tai vaikkapa ranskalaisten dippikastikkeeksi.


Suppilovahveroketsuppi 

1 rkl ruokaöljyä
1 sipuli
500 g tuoreita suppilovahveroita
20 g kuivattua herkkutattia
1,5 dl vettä
0,7 dl balsamiviinietikkaa
3 rkl fariinisokeria
0,25 tl muskotinkukkaa
0,25 tl muskottipähkinää
0,5 tl valkosipulijauhetta
2 rkl Worcesterkastiketta
suolaa ja pippuria maun mukaan

Siivoa ja halkaise suppilovahverot.  Kuutioi sipuli. Laita tatit likoamaan 1,5 dl kuumaa vettä. Kuumenna iso pannu. Laita pannulle öljy. Lisää sipuli ja kuullota keskilämmöllä läpikuultavaksi. Lisää suppilovahverot, paista sekoitellen niin kauan, että sienet ovat pehmeitä ja osa nesteestä on haihtunut. Lisää liotetut tatit. Säästä vielä liotusneste.


Lisää muskotit, valkosipuli ja suola sekä pippuri. Sekoittele hetki. Lisää sitten joukkoon balsamiviinietikka, fariinisokeri, worcesterkastike ja sienien liotusliemi. Anna kiehua hyvin miedosti 10 minuuttia. Soseuta sauvasekoittimella. Lisää vettä ja kiehauta vielä, jos jäi liian paksuksi. Purkita. Säilytä jääkaapissa maksimissaan kuukauden ajan. Itse pakastin osan varmuuden vuoksi.




keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Omenakanelitoffee

Syksy, lempivuodenaikani. Se antaa ideoita vaikka mihin ja raaka-aineita on tarjolla todella paljon. Tällä kertaa raaka-aineet eivät ole luonnosta kerättyjä, vaan niissä on ihan vain syksyinen maku. Vai mitä sanotte omenasta ja kanelista? Sehän kuuluu syksyyn kuin pillit tatteihin. Nyt en tehnytkään omenapiirakkaa, vaan keitin kasaan kuivaa omenasiideriä, jolla maustoin toffeen. Sellaisen toffeen, joka on pehmeää olematta liian pehmeää. Purtavaa, mutta ei jää hampaisiin kiinni. Täydellisestä toffeeta siis!



Omenakanelitoffee
n. 24 palaa

230 g kuohukermaa
150 g glukoosisiirappia
200 g sokeria
40 g voita
90 g kasaan keitettyä siideriä
---
ripaus suolaa
kanelia ja inkivääriä maun mukaan

Keitä ensin kasaan siideri. Tähän määrään minulla oli 0,33 dl tölkki kuivaa omenasiideriä, ei mitään esanssilitkua sitten. Kattilaan kovalle lämmölle ja anna kiehua niin, että sitä on noin desi jäljellä. Laita noin 13 cm x 25 cm vuokaan leivinpaperi. Tai käytä silikonivuokaa. Itse kaadoin seoksen Jamie Oliverin silikoniseen leipävuokaan. Se oli juuri sopivankokoinen ja jäähtynyt toffee irtosi helposti.

Mittaa kattilaan kerma, siirappi, sokeri, voi ja siideri. Keitä ensin kovalla lämmöllä, kun kiehuu, alenna kohtalaiseksi lämpötila. Anna kiehua 20-30 minuuttia tai niin kauan, että seos saavuttaa 120 asteen lämpötilan. Mausta suolalla, kanelilla ja inkiväärillä. Kaada vuokaan ja anna jäähtyä. Leikkaa kovettunut toffee paloiksi öljytyllä veitsellä. Toffee on helppo kääräistä paloina paistokelmuun. Paistokelmu toimii paremmin karamallien kääreenä kuin sellofaani. Se jopa pysyy käärittynä ilman teippiä.



Syystunnelmia itsetehtyjen somisteiden myötä



lauantai 16. syyskuuta 2017

Sikurirouskuista tehty Panna cotta

Noni, nyt sillä on viimeinenkin ruuvi löysällä. Miksi ihmeessä pitää tehdä sienistä jälkiruokaa? No ihan siksi, että sikurirouskun maku sopii hyvin jälkiruokiin. Sopii sienenystävän jälkiruoaksi mitä parhaiten. Maku on yllättävän makea, joten kannattaa olla tarkka siitä paljonko laittaa sokeria mukaan. Panna cotan maustaminen on muutenkin mielenkiintoista puuhaa. Kermaan pystyy uuttamaan hyvin erilaisia makuja. Samoin pystyy maustamaan mm. kinuskikastiketta eri mauilla. Mieleeni on tullut yhtä sun toista eri ajatusta panna cotan ja erilaisten kastikkeiden maustamisesta. Minnan koekeittiö on siis taas toiminnassa.


Sikurirousku Panna cotta
3-4:lle

3 dl kuohukermaa
2 dl sikurirouskuja
1-2 rkl fariinisokeria
2-2,5 liivatelehteä
1 tl vaniljauutetta

Suklaakastike
1,5 dl kuohukermaa
0,5 rkl glukoosisiirappia (ei pakollinen)
100 g hyvää, tummaa (70%) suklaata rouhittuna

Karamellisoidut sikurirouskut
2 dl sokeria
2 dl vettä
1 dl sikurirouskuja

Tee ensin panna cotta hyytymään. Laita kattilaan kuohukerma ja sikurit. Kiehauta ja anna maun uuttua puolisen tuntia. Siiviöi sitten sikurit pois. Laita liivatteet likoamaan runsaaseen kylmään veteen viideksi minuutiksi. Kuumenna kerma uudelleen. Lisää siihen lionneet liivatteet, joista on vesi puristettu pois. Sekoita hyvin. Lisää makusi mukaan sokeria ja vaniljaa. Ole varovainen fariinisokerin kanssa ettei tule liian makeaa. Kaada annosvuokiin ja laita hyytymään jääkaappiin.

Tee seuraavaksi karamellisoidut sikurirouskut. Mittaa kattilaan vesi ja sokeri. Kiehauta ja sekoita niin, että sokeri liukenee veteen. Lisää sikurirouskut. Keitä miedolla lämmöllä 20 minuuttia tai kunnes rouskuissa alkaa näkymään läpikuultavuutta. Nosta rouskut pois reikäkauhalla ja aseta jäähtymään leivinpaperin päälle. (Tähän minun pitää sanoa, että haluaisin kokeilla vielä paistetuista sikurirouskuista, mutta nyt en ehdi. Päivittelen ohjeen myöhemmin, jos se toimii vielä paremmin.)



Tee suklaakastike. Mittaa ainekset kattilaan. Kuumenna sekoitellen niin kauan, että suklaa sulaa. Anna jäähtyä.

Kun panna cotta on hyytynyt, kumoa se lautaselle. Asettele päälle sikurirouskut ja suklaakastiketta. Tarjoile.

Ruoasta oli ihan liian vähän kuvia, niinpä heitän pari kuvaa luonnosta. Siellä kun liikkuu rauhassa, huomaa monia ihania ja ihmeellisiä asioita. Tällä kertaa kuvasin limasieniä ja hyytelösienen.

Nuijanuoranen

Liuskahytykkä (hyytelösieni)






torstai 14. syyskuuta 2017

Suolattu suklaaganachekakku vadelmilla

Suomessa tuntuu olevan ihan ikioma musta aukko. Se sijaitsee Helsinki-Vantaan lentokentällä. Ja millä minä perustelen väitteeni? No ihan sillä, että paketit katoavat sinne teille tietymättömille. Kummallisestikin vielä. Yleensä Saksasta ja Britanniasta paketit löytävät tiensä Keski-Suomeen, mutta jos paketti tulee Yhdysvalloista, se häipyy kuin avaruusraketti mustaan aukkoon.

Minulla on muutaman kuukauden sisään ollut kaksi pakettia tulossa Yhdysvalloista. Yllätys! Kummastakaan ei ole hajuakaan, että missä ovat. Jännä homma, että miten ne löytävät tiensä Miamista ja Länsi-Virginiasta tänne, mutta sitten ei ole enää aavistustakaan mihin menevät. Yleensä kyseessä on ollut vielä vähän arvokkaampi lähetys, jolla on seurantakoodi.

Hankalaksi tilanteen tekee se, että itse asialle ei voi tehdä oikeastaan mitään. Tullista ei voi tiedustella, että onko paketti siellä. Itse ei voi tehdä selvityspyyntöä Postille kansainvälisen postilain mukaan. Myyjän pitää se tehdä. Kaikki eivät viitsi sitä alkaa tekemään, vaan maksavat asiakkaalle suosiolla rahat takaisin. Katoaako teiltä lukijoilta paketteja?

Mutta sitten reseptiin. Minun teki mieli jotain tosi hyvää. Ja kun olen niin laiska leipuri nykyään, niin tietenkin piti päästä mahdollisimman vähällä. Suklaata piti tietenkin saada oikein kunnon annos ja sitten vielä kinuskia. Kakun salaisuutena on mahdollisimman laadukas tumma suklaa. Silloin ei liivatetta tarvita. Jos laittaa halpaa, vähän kaakaovoita sisältävää suklaata, se ei hyydy.

Tumman suklaan itseoikeutettu pari on vadelma, joka tuo kakkuun mukavasti raikkautta. Kokonaisuus kruunataan nopealla kinuskikastikkeella. Runsaan tumman suklaan vuoksi tämä kakku on suklaan tosifaneille. Niille, jotka pitävät enemmän maitosuklaasta, kannattaa vatkata kermaa viereen kevennykseksi ja tarjota vielä aika pieni pala kerrallaan.


Suklaaganachekakku
n. 10-12 hengelle

Pohja:
200 g kaurakeksejä
90-100g voita tai margariinia

Täyte:
1,5-2 dl vadelmahilloa, mielellään itsetehtyä, se on raikkaampaa
----
300 g tummaa suklaata
2,5 dl kuohu- tai vispikermaa
2 rkl voita
sokeria maun mukaan
1 tl vaniljauutetta
sormisuolaa maun mukaan

Päälle:
3-4 dl vadelmia

Kinuskikastike:

1,5 dl fariinisokeria
1,5 dl kuohukermaa
1 tl voita
ripaus suolaa

Keitä fariinisokeria ja kuohukermaa noin 5-10 minuuttia tai kunnes kastike tuoksuu hyvältä ja on paksuuntunut. Jos sitä keittää liian vähän aikaa, se tuoksuu sellaiselta sokeriselta ja tavallaan raa'alta. 

Laita leivinpaperi irtopohjavuokaan (halk. 20-22 cm), niin että pohja on piilossa. Aseta reunat päälle ja loput paperista jäävät reunojen ulkopuolelle. Leikkaa liiat pois. 

Murskaa keksit. Lisää joukkoon voisula. Painele irtopohjavuoan reunoille ja pohjalle. Paista 175 asteessa 5 minuuttia. Anna jäähtyä. 

Levitä pohjan päälle hillo. Kiehauta kerma. Lisää joukkoon 300 g suklaata rouhittuna sekä voi. Anna suklaan sulaa. Sekoita tasaiseksi. Mausta sokerilla, suolalla ja vaniljauutteella. Anna jäähtyä hetki ja kaada sitten pohjan sekä hillon päälle. Laita jääkaappiin hyytymään noin 8 tunniksi tai pidemmäksi aikaa. Irroita varoen vuoasta ja siirrä tarjoilulautaselle. Koristele vadelmilla. 

Keitä nopea kinuskikastike. Sekoita kattilassa fariinisokeri ja kerma. Keitä niin kauan, että kastike sakenee ja alkaa tuoksumaan kypsältä. Aluksi siinä on hurjan makea haju, mutta se muuttuu, kun kastike kypsyy ja sakenee. Lisää voi ja suola. Anna jäähtyä. 

Pelkkä suklaakakku säilyy useamman päivän jääkaapissa hyvänä. Vadelmat pahentuvat nopeammin. 

Kakun voi tehdä gluteenittomana käyttämällä gluteenittomia keksejä ja varmistamalla, että suklaa on myös gluteeniton. Vegaaniversion voi kokeilla tehdä käyttämällä kookoskermaa. 



perjantai 8. syyskuuta 2017

Hapanjuureen leivottu pizza

Aiemmin tällä viikolla julkaisin hapanjuuren ohjeen. Kun juurta tekee ja sitä ruokkii, joutuu aika paljon heittämään sitä "vanhaa" juurta pois. Itseä ainakin harmittaa aina kaikenlainen hävikki. Niinpä olen käyttänyt ruokkimatonta taikinajuurta hyvällä menestyksellä pizzapohjassa. Taikinan nostatus ottaa aikaa, mutta voi kuinka hyvää pizzapohjasta tulee! Eikä tarvi kaulita. Sen kuin painelee taikinan pellille ja siitä huolimatta saa rapeaa pohjaa.



Hapanjuuri pizzapohja

100 g ruokkimatonta taikinajuurta
300 g kädenlämpöistä vettä
350 g vehnäjauhoja
100 g durumjauhoja
1 tl suolaa
2 rkl öljyä

Mittaa juuri ja vesi kulhoon. Sekoita hyvin. Lisää jauhot, suola ja öljy. Vaivaa löysäksi taikinaksi. Peitä leivinliinalla ja anna nousta kaksinkertaiseksi. Siihen voi mennä pitkäkin aika, varsinkin jos juuri on kylmää. Varaudu nostattamaan yön yli tai esimerkiksi tee taikina aamulla, niin se on leivottavissa illalla. Koska vaivausaika ei ole pitkä, tämän ehtii hyvin tekemään melkein milloin vain. 

Vaivaa kevyesti taikina nousemisen jälkeen. Jaa sopivankokoisiksi paloiksi ja taputtele jauhoitetun käsin leivinpaperoidulle pellille. Täytä haluamillasi täytteillä ja paista 250 asteessa kypsäksi noin 5-7 minuutin ajan. Tarkkaile pohjaa koko ajan ettei se pala. 

Nämä kuvat ovat ihan kammottavia, otettu todella huonossa valossa. Sorry!

Pizzanpäällysinä oli mm. näistä kasoista löytyviä sieniä:

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Simppelimpi hapanjuuri

Olen kikkaillut taikinajuurien kanssa paljonkin. Olen käyttänyt levainia, tehnyt juurta omenasta ja pitänyt niitä millin tarkoilla mittauksilla hengissä. Nyt olen jo pidemmän aikaan tehnyt hyvinkin helppoa taikinajuurta. Ei temppuilua rusinahiivan tai omenoiden kanssa. Vain vettä, luomujauhoja ja ilman oma villihiiva ja siinä kaikki. Hengissä pitäminen on sujunut jo pidemmän aikaa oikein hyvin. Juuri on ollut hyväntuoksuinen ja helposti käsiteltävä. Sen kanssa leipominen on ollut miellyttävää ja taikinoista on tullut mukavasti leivottavia.

Kuva ei päätä huimaa, mutta tässä näkee kuinka juuri on innokas töihin ruokinnan jälkeen.

Simppelimpi hapanjuuri

500 g luomuruisjauhoja
500 g luomuvehnäjauhoja

Sekoita jauhot hyvin yhteen. Käytä tätä seosta juuren ruokkimiseen. Minulla on iso lasipurkki, jossa säilytän jauhoja.

Juuren tekeminen

1. päivä

110 g jauhoseosta
100 g huoneenlämpöistä vettä

Sekoita vesi ja jauho voimakkaasti yhteen lasipurkissa. Jätä huoneenlämpöön leivinliinalla peitettynä vuorokaudeksi.

2. pv

Poista puolet juuresta ja ruoki se 110 g jauhoseosta ja 100 g vettä. Tätä toistetaan vielä päivät 3 ja 4. Jos juuri on oikein hyvin voiva kolmantena päivänä, voit ruokkia sen kahdesti, muista myös poistaa osa. Jos juurta on kertymässä paljon, poista vähän enemmän. 

Kun juuri on oikein kupliva, hyväntuoksuinen ja elinvoimainen, se on valmista leivontakäyttöön. Juuri on koostumukseltaan hieman vahvempaa kuin aikaisempi taikinajuureni. Sitä saa sekoittaa ihan voimaa käyttäen purkissa. Sen ei ole kuitenkaan tarkoitus olla sitkeää ja liian paksua. Aina en noudata ihan tarkkoja grammamääriä, vaan yritän pitää taikinajuuren koostumuksen tasaisena. Ei liian paksua, eikä liian ohutta. Kuvasin epämääräisen videon, jossa näkyy edes suurinpiirtein se juuren vahvuus. Pahoittelen tärisevää kuvaa, mutta kaipa tuosta jotain selvää saa. 

Ja video toimii tässä sitten kun toimii. Nyt meni hermo bloggerin kanssa. Yritän laittaa sen uudelleen myöhemmin. Itse katsoessa se ei toimi nyt ainakaan.

Taikinajuurta voi säilyttää jääkaapissa. Ota se leivontaa edeltävänä päivänä pois ja ruoki se. Ota osa juuresta pois ja anna saman verran jauhoja ja vettä kuin alun ruokintapäivinä. Peitä leivinliinalla ja anna olla huoneenlämmössä seuraavaan päivään. Ota aktivoitunutta taikinajuurta tarvitsemasi määrä ja laita loput jääkaappiin. Jos tiedät tarvitsevasi paljon juurta, ruoki pari kertaa ennen leipomista.

Laitan parin päivän päästä ohjeen poisheitettävälle taikinajuurelle ja taas vähän myöhemmin leipäohjeen. Laiskimus maximus ei jaksa nyt kirjoittaa kaikkia kerralla. 

Ihmetellääs vielä vähän luontoa. Parempi puoliskoni löysi metsästä huippulöydön! Oli siinä meillä hämmästeltävää. Kuvassa on limasieni suonitupponen, Hemitrichia serpula. Todella upeaa luonnonpitsiä. Voitte kuvitella Neidin ihastuksen tuollaisen nähtyään. Lapsi osaa arvostaa luontoa toden teolla. 









tiistai 29. elokuuta 2017

Ruispuolukkapuuro

Tuleeko jollekulle muullekin välillä sellainen olo, että nyt pitää välillä palata ihaniin suomalaisiin perinneruokiin? Minulle se tuntuu tulevan säännöllisin väliajoin. Milloin meillä tehdään curryja ja toiste sitten ihan vaan murusoosia (suomennettuna jauhelihakastiketta siltä varalta, että murusoosi on taasen porilaista perua). Tällä kertaa haikailin peruspuuron perään ja puuroksi valikoitui niin ihanasti vuodenaikaan sopiva ruispuolukkapuuro. Miksi olinkaan sen unohtanut? Ehkäpä se ei kesäaikaan houkuttele niin paljoa, mutta nyt ilmojen viilennettyä se maistuu oikein hyvin.


Ruispuolukkapuuro
4-5 hengelle

1 l vettä
n. 0,5 dl sokeria tai muuta makeutusta tarpeen mukaan
3-4 dl puolukoita
n. 2,5-3 dl karkeita ruisjauhoja
ripaus suolaa

Mittaa vesi, sokeri ja puolukat kattilaan. Anna kiehua noin 5 minuuttia. Vatkaa kiehuvaan nesteeseen ruisjauhot. Laske lämpö miedolle. Anna puuron hautua kannen alla noin 45-60 minuuttia. Sekoita aina välillä. Tarjoile joko lämpinä tai kylmänä. Säilytys jääkaapissa muutaman vuorokauden ajan.

Tällä kertaa lyhyestä virsi kaunis. Kuten tavallista, suunnitteilla on vaikka mitä. Kunhan vaan saisi tehtyä ja kirjoitettua. Simppelimpi hapanjuureni on ollut elossa jo niin pitkään, että voin hyvin kertoa teille siitä pian. Paljon helpompi toteuttaa kuin aiemmat ja leivät ja varsinkin pizzat siitä ovat olleet todella herkullisia. Mmmm. Nytkin on pizzataikina nousemassa.

Kuten kuvasta näkyy, tällä juurella on voimaa.




perjantai 25. elokuuta 2017

Sienicurry

Luin järkyttyneenä jutun Iltalehdestä. Siinä kerrottiin tänä vuonna myrkytyskeskukseen tulleen jo noin 200 puhelua mahdollisista sienimyrkytyksistä. Sienestäminen on vastuullista puuhaa, mutta kuitenkin todella antoisaa. Kannustan kovasti ihmisiä metsään sieniä keräämään, mutta perusasiat pitää olla hallussa. Sieni minkä syöt, pitää olla ehdottomasti tunnistettu syötäväksi sieneksi, arvailu ei riitä. Nykyään harrastetaan paljon valokuvatunnistusta. Se ei ole täysin varmaa. Pitää muistaa itse verrata sientä vielä tuntomerkkeihin ja ottaa vastuu itse siitä, että syökö vaiko ei. Jos on hiukankin epävarma, on parempi jättää syömättä.
Jos aloittaa sienestyksen, ei kannata heti yrittää ottaa haltuun kaikkia ruokasieniä, muutamalla helpolla tunnistettavalla pääsee jo pitkälle. Kantarellista, suppilovahverosta, vaaleaorakkaasta, mustatorvisienestä ja karvarouskusta on hyvä aloittaa. Ne sienet ovat helposti tunnistettavia. Herkkutattikin on helppo tunnistettava, kunhan muistaa, että kiltillä herkkutatilla on valkoiset verkkosukat, tuhmalla sappitatilla mustat. Niissä on muitakin eroja, mutta jos alan nyt käymään sitä läpi, tulee tästä vielä pidempi vuodatus kuin nyt...

Hyvä sienikirja auttaa paljon. Ota haltuun käsitteet jalka, lakki, helttasieni, poimut, pillit, tuppi, täyteinen, ontto, kolotyvinen, tasatyvinen, johteinen, itiöpöly, metsätyypit. Ehkä nämä nyt kuulostavat heprealta, mutta kun oikeasti opit ne, ymmärrät täysin mitä kirjoitin. Kerää sienet kokonaisena, jotta tunnistaminen olisi mahdollisimman varmaa. Opettele 1-2 uutta sientä kaudessa. Lyöttäydy konkarin matkaan sienireissulle ja käy sieninäyttelyissä. Livenä näkemällä oppii parhaiten. Silloin pystyy opettelemaan enemmän kuin sen 1-2 sientä.

Älä ahnehdi, opit kyllä tunnistamaan kehnäsienen tai koivunkantosienen ajallaan. Aloitin sienestyksen 10 vuotta sitten ja nyt on varmuudella hallussa 120 sienilajia. Lisäksi uskon tunnistavani parikymmentä muuta, kunhan vaan näen. Kyllä se tietomäärä siitä kasvaa ajan myötä!



Nyt kun olen saanut vuodatettua sieniasiani, jatkan vielä sieniruoan parissa. Tässä ruoassa käytin peruskerääjälle ehkä aavistuksen oudompia sieniä - mm. sikurirouskua, vyöleppärouskua, kehnäsieniä ja vähän tunnetumpaa vaaleaorakasta. Sienicurryssä voi hyvin käyttää myös keitettyä haaparouskua. 

Sienicurry
4:lle hengelle

1 litra sekasieniviipaleita
0,75 dl maustamatonta jogurttia tai soijajogurttia
----
3 rkl öljyä
1 tl sarviapilan siemeniä
1 tl sinapinsiemeniä
1 vihreä kardemumman siemen*
2 kokonaista neilikkaa*
1 laakerinlehti*
----
n. 20 kuivattua curryn lehteä muserreltuna
1-2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 tl inkiväärimurskaa
1 tl kurkumaa
1 keskikokoinen sipuli silppuna
1-4 Kashmiri Mirch -chiliä tai muuta chiliä maun mukaan
3 isohkoa tomaattia kuutioituna
suolaa maun mukaan
vettä niin paljon, että on saat hyvän koostumuksen curryyn

Siivoa ja viipaloi sienet. Keitä tarvittaessa rouskuja, esim. haaparouskuja 5 min väljässä vedessä. Huuhtele ryöpätyt sienet. Laita sieniviipaleet marinoitumaan jogurttiin. 

Kuumenna öljy keskikuumalla lämmöllä. Lisää sarviapilan siemenistä laakerinlehteen olevat aineet öljyyn. Paistele sekoitellen hetki. Lisää seuraavaksi sipuli, curryn lehdet, inkivääri, kurkuma, valkosipuli ja chili. Kuullota sipuli kauniin kuultavaksi, siihen kuluu noin viitisen minuuttia. Sekoittele lastalla koko ajan. Lisää joukkoon sienet jogurtteineen ja tomaatti. Paista niin, että sienet kypsyvät. Mausta suolalla. Lisää paistamisen loppupuolella vettä niin, että saat hyvän koostumuksen. Anna hautua. Tarkista suolaisuus. Tarjoile riisin ja naan-leivän kera. Ohrarieskakin toimi yllättävän hyvin.

*-merkityt otetaan pois ennen tarjoilua

Muutamia sienikuvia vielä. Esittelen lyhyesti sikurirouskun, joka on omiaan tällaisiin ruokiin.

  Sikurirousku - Lactarius Camphoratus
Lakki on kooltaan 2-5 cm leveä. Sikurirousku tuoksuu voimakkaasti currylta tai sikurilta. Varsinkin kuivatessa curryn tuoksu on hyvin voimakas. Itse en tykkää kuivata sikureita voimakkaan tuoksun vuoksi sisällä. Kuivattua sikurirouskua käytän mausteena. Jauhan sen jauheeksi ja laitan milloin mihinkin lusikallisen pari mausteeksi.

Lakki on nuorempana nipukallinen, kuvassa näkyy vielä hieman nipukkaa. Lakki on tahmeahko, punertavanruskea ja vanhempana voi olla suppilomainen.

Kaksi sikurirouskun piirteistä näkyy tässä hyvin. Valkoista maitiaisnestettä irtoaa erittäin hyvin. Hyvä kikka metsässä sikurirouskun varmistamiseen on tökätä veitsellä sienen lakkia. Sikurirouskusta oikein purskahtaa "maitoa" esille. Lisäksi kuvassa näkyy miten jalka tummuu tyveen päin. Jalka on ontto. Heltat ovat tiheät, tasatyviset ja kapeahkot. Heltat ovat vaaleanruskeat, myöhemmin voivat olla tummanpunaisen ruskeita. 

Lue vielä sikurirouskusta muista lähteistä. Opettele tunnistamaan se varmasti ennen kuin syöt. Sikurirouskua ei tarvitse ryöpätä. Sen voi paistaa suoraan pannulla. 



Muistakaa sienestää turvallisesti!

Taco-kanarulla

Lapsi on äidilleen näemmä lapsi, vaikka lapsi lähentelee keski-ikää. (Saanen huomattaa, että keski-ikä alkaa nykyään myöhemmin kuin aiemmin....