Kollaasi

Kollaasi

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Omenakanelitoffee

Syksy, lempivuodenaikani. Se antaa ideoita vaikka mihin ja raaka-aineita on tarjolla todella paljon. Tällä kertaa raaka-aineet eivät ole luonnosta kerättyjä, vaan niissä on ihan vain syksyinen maku. Vai mitä sanotte omenasta ja kanelista? Sehän kuuluu syksyyn kuin pillit tatteihin. Nyt en tehnytkään omenapiirakkaa, vaan keitin kasaan kuivaa omenasiideriä, jolla maustoin toffeen. Sellaisen toffeen, joka on pehmeää olematta liian pehmeää. Purtavaa, mutta ei jää hampaisiin kiinni. Täydellisestä toffeeta siis!



Omenakanelitoffee
n. 24 palaa

230 g kuohukermaa
150 g glukoosisiirappia
200 g sokeria
40 g voita
90 g kasaan keitettyä siideriä
---
ripaus suolaa
kanelia ja inkivääriä maun mukaan

Keitä ensin kasaan siideri. Tähän määrään minulla oli 0,33 dl tölkki kuivaa omenasiideriä, ei mitään esanssilitkua sitten. Kattilaan kovalle lämmölle ja anna kiehua niin, että sitä on noin desi jäljellä. Laita noin 13 cm x 25 cm vuokaan leivinpaperi. Tai käytä silikonivuokaa. Itse kaadoin seoksen Jamie Oliverin silikoniseen leipävuokaan. Se oli juuri sopivankokoinen ja jäähtynyt toffee irtosi helposti.

Mittaa kattilaan kerma, siirappi, sokeri, voi ja siideri. Keitä ensin kovalla lämmöllä, kun kiehuu, alenna kohtalaiseksi lämpötila. Anna kiehua 20-30 minuuttia tai niin kauan, että seos saavuttaa 120 asteen lämpötilan. Mausta suolalla, kanelilla ja inkiväärillä. Kaada vuokaan ja anna jäähtyä. Leikkaa kovettunut toffee paloiksi öljytyllä veitsellä.



Syystunnelmia itsetehtyjen somisteiden myötä



lauantai 16. syyskuuta 2017

Sikurirouskuista tehty Panna cotta

Noni, nyt sillä on viimeinenkin ruuvi löysällä. Miksi ihmeessä pitää tehdä sienistä jälkiruokaa? No ihan siksi, että sikurirouskun maku sopii hyvin jälkiruokiin. Sopii sienenystävän jälkiruoaksi mitä parhaiten. Maku on yllättävän makea, joten kannattaa olla tarkka siitä paljonko laittaa sokeria mukaan. Panna cotan maustaminen on muutenkin mielenkiintoista puuhaa. Kermaan pystyy uuttamaan hyvin erilaisia makuja. Samoin pystyy maustamaan mm. kinuskikastiketta eri mauilla. Mieleeni on tullut yhtä sun toista eri ajatusta panna cotan ja erilaisten kastikkeiden maustamisesta. Minnan koekeittiö on siis taas toiminnassa.


Sikurirousku Panna cotta
3-4:lle

3 dl kuohukermaa
2 dl sikurirouskuja
1-2 rkl fariinisokeria
2-2,5 liivatelehteä
1 tl vaniljauutetta

Suklaakastike
1,5 dl kuohukermaa
0,5 rkl glukoosisiirappia (ei pakollinen)
100 g hyvää, tummaa (70%) suklaata rouhittuna

Karamellisoidut sikurirouskut
2 dl sokeria
2 dl vettä
1 dl sikurirouskuja

Tee ensin panna cotta hyytymään. Laita kattilaan kuohukerma ja sikurit. Kiehauta ja anna maun uuttua puolisen tuntia. Siiviöi sitten sikurit pois. Laita liivatteet likoamaan runsaaseen kylmään veteen viideksi minuutiksi. Kuumenna kerma uudelleen. Lisää siihen lionneet liivatteet, joista on vesi puristettu pois. Sekoita hyvin. Lisää makusi mukaan sokeria ja vaniljaa. Ole varovainen fariinisokerin kanssa ettei tule liian makeaa. Kaada annosvuokiin ja laita hyytymään jääkaappiin.

Tee seuraavaksi karamellisoidut sikurirouskut. Mittaa kattilaan vesi ja sokeri. Kiehauta ja sekoita niin, että sokeri liukenee veteen. Lisää sikurirouskut. Keitä miedolla lämmöllä 20 minuuttia tai kunnes rouskuissa alkaa näkymään läpikuultavuutta. Nosta rouskut pois reikäkauhalla ja aseta jäähtymään leivinpaperin päälle. (Tähän minun pitää sanoa, että haluaisin kokeilla vielä paistetuista sikurirouskuista, mutta nyt en ehdi. Päivittelen ohjeen myöhemmin, jos se toimii vielä paremmin.)



Tee suklaakastike. Mittaa ainekset kattilaan. Kuumenna sekoitellen niin kauan, että suklaa sulaa. Anna jäähtyä.

Kun panna cotta on hyytynyt, kumoa se lautaselle. Asettele päälle sikurirouskut ja suklaakastiketta. Tarjoile.

Ruoasta oli ihan liian vähän kuvia, niinpä heitän pari kuvaa luonnosta. Siellä kun liikkuu rauhassa, huomaa monia ihania ja ihmeellisiä asioita. Tällä kertaa kuvasin limasieniä ja hyytelösienen.

Nuijanuoranen

Liuskahytykkä (hyytelösieni)






torstai 14. syyskuuta 2017

Suolattu suklaaganachekakku vadelmilla

Suomessa tuntuu olevan ihan ikioma musta aukko. Se sijaitsee Helsinki-Vantaan lentokentällä. Ja millä minä perustelen väitteeni? No ihan sillä, että paketit katoavat sinne teille tietymättömille. Kummallisestikin vielä. Yleensä Saksasta ja Britanniasta paketit löytävät tiensä Keski-Suomeen, mutta jos paketti tulee Yhdysvalloista, se häipyy kuin avaruusraketti mustaan aukkoon.

Minulla on muutaman kuukauden sisään ollut kaksi pakettia tulossa Yhdysvalloista. Yllätys! Kummastakaan ei ole hajuakaan, että missä ovat. Jännä homma, että miten ne löytävät tiensä Miamista ja Länsi-Virginiasta tänne, mutta sitten ei ole enää aavistustakaan mihin menevät. Yleensä kyseessä on ollut vielä vähän arvokkaampi lähetys, jolla on seurantakoodi.

Hankalaksi tilanteen tekee se, että itse asialle ei voi tehdä oikeastaan mitään. Tullista ei voi tiedustella, että onko paketti siellä. Itse ei voi tehdä selvityspyyntöä Postille kansainvälisen postilain mukaan. Myyjän pitää se tehdä. Kaikki eivät viitsi sitä alkaa tekemään, vaan maksavat asiakkaalle suosiolla rahat takaisin. Katoaako teiltä lukijoilta paketteja?

Mutta sitten reseptiin. Minun teki mieli jotain tosi hyvää. Ja kun olen niin laiska leipuri nykyään, niin tietenkin piti päästä mahdollisimman vähällä. Suklaata piti tietenkin saada oikein kunnon annos ja sitten vielä kinuskia. Kakun salaisuutena on mahdollisimman laadukas tumma suklaa. Silloin ei liivatetta tarvita. Jos laittaa halpaa, vähän kaakaovoita sisältävää suklaata, se ei hyydy.

Tumman suklaan itseoikeutettu pari on vadelma, joka tuo kakkuun mukavasti raikkautta. Kokonaisuus kruunataan nopealla kinuskikastikkeella. Runsaan tumman suklaan vuoksi tämä kakku on suklaan tosifaneille. Niille, jotka pitävät enemmän maitosuklaasta, kannattaa vatkata kermaa viereen kevennykseksi ja tarjota vielä aika pieni pala kerrallaan.


Suklaaganachekakku
n. 10-12 hengelle

Pohja:
200 g kaurakeksejä
90-100g voita tai margariinia

Täyte:
1,5-2 dl vadelmahilloa, mielellään itsetehtyä, se on raikkaampaa
----
300 g tummaa suklaata
2,5 dl kuohu- tai vispikermaa
2 rkl voita
sokeria maun mukaan
1 tl vaniljauutetta
sormisuolaa maun mukaan

Päälle:
3-4 dl vadelmia

Kinuskikastike:

1,5 dl fariinisokeria
1,5 dl kuohukermaa
1 tl voita
ripaus suolaa

Keitä fariinisokeria ja kuohukermaa noin 5-10 minuuttia tai kunnes kastike tuoksuu hyvältä ja on paksuuntunut. Jos sitä keittää liian vähän aikaa, se tuoksuu sellaiselta sokeriselta ja tavallaan raa'alta. 

Laita leivinpaperi irtopohjavuokaan (halk. 20-22 cm), niin että pohja on piilossa. Aseta reunat päälle ja loput paperista jäävät reunojen ulkopuolelle. Leikkaa liiat pois. 

Murskaa keksit. Lisää joukkoon voisula. Painele irtopohjavuoan reunoille ja pohjalle. Paista 175 asteessa 5 minuuttia. Anna jäähtyä. 

Levitä pohjan päälle hillo. Kiehauta kerma. Lisää joukkoon 300 g suklaata rouhittuna sekä voi. Anna suklaan sulaa. Sekoita tasaiseksi. Mausta sokerilla, suolalla ja vaniljauutteella. Anna jäähtyä hetki ja kaada sitten pohjan sekä hillon päälle. Laita jääkaappiin hyytymään noin 8 tunniksi tai pidemmäksi aikaa. Irroita varoen vuoasta ja siirrä tarjoilulautaselle. Koristele vadelmilla. 

Keitä nopea kinuskikastike. Sekoita kattilassa fariinisokeri ja kerma. Keitä niin kauan, että kastike sakenee ja alkaa tuoksumaan kypsältä. Aluksi siinä on hurjan makea haju, mutta se muuttuu, kun kastike kypsyy ja sakenee. Lisää voi ja suola. Anna jäähtyä. 

Pelkkä suklaakakku säilyy useamman päivän jääkaapissa hyvänä. Vadelmat pahentuvat nopeammin. 

Kakun voi tehdä gluteenittomana käyttämällä gluteenittomia keksejä ja varmistamalla, että suklaa on myös gluteeniton. Vegaaniversion voi kokeilla tehdä käyttämällä kookoskermaa. 



perjantai 8. syyskuuta 2017

Hapanjuureen leivottu pizza

Aiemmin tällä viikolla julkaisin hapanjuuren ohjeen. Kun juurta tekee ja sitä ruokkii, joutuu aika paljon heittämään sitä "vanhaa" juurta pois. Itseä ainakin harmittaa aina kaikenlainen hävikki. Niinpä olen käyttänyt ruokkimatonta taikinajuurta hyvällä menestyksellä pizzapohjassa. Taikinan nostatus ottaa aikaa, mutta voi kuinka hyvää pizzapohjasta tulee! Eikä tarvi kaulita. Sen kuin painelee taikinan pellille ja siitä huolimatta saa rapeaa pohjaa.



Hapanjuuri pizzapohja

100 g ruokkimatonta taikinajuurta
300 g kädenlämpöistä vettä
350 g vehnäjauhoja
100 g durumjauhoja
1 tl suolaa
2 rkl öljyä

Mittaa juuri ja vesi kulhoon. Sekoita hyvin. Lisää jauhot, suola ja öljy. Vaivaa löysäksi taikinaksi. Peitä leivinliinalla ja anna nousta kaksinkertaiseksi. Siihen voi mennä pitkäkin aika, varsinkin jos juuri on kylmää. Varaudu nostattamaan yön yli tai esimerkiksi tee taikina aamulla, niin se on leivottavissa illalla. Koska vaivausaika ei ole pitkä, tämän ehtii hyvin tekemään melkein milloin vain. 

Vaivaa kevyesti taikina nousemisen jälkeen. Jaa sopivankokoisiksi paloiksi ja taputtele jauhoitetun käsin leivinpaperoidulle pellille. Täytä haluamillasi täytteillä ja paista 250 asteessa kypsäksi noin 5-7 minuutin ajan. Tarkkaile pohjaa koko ajan ettei se pala. 

Nämä kuvat ovat ihan kammottavia, otettu todella huonossa valossa. Sorry!

Pizzanpäällysinä oli mm. näistä kasoista löytyviä sieniä:

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Simppelimpi hapanjuuri

Olen kikkaillut taikinajuurien kanssa paljonkin. Olen käyttänyt levainia, tehnyt juurta omenasta ja pitänyt niitä millin tarkoilla mittauksilla hengissä. Nyt olen jo pidemmän aikaan tehnyt hyvinkin helppoa taikinajuurta. Ei temppuilua rusinahiivan tai omenoiden kanssa. Vain vettä, luomujauhoja ja ilman oma villihiiva ja siinä kaikki. Hengissä pitäminen on sujunut jo pidemmän aikaa oikein hyvin. Juuri on ollut hyväntuoksuinen ja helposti käsiteltävä. Sen kanssa leipominen on ollut miellyttävää ja taikinoista on tullut mukavasti leivottavia.

Kuva ei päätä huimaa, mutta tässä näkee kuinka juuri on innokas töihin ruokinnan jälkeen.

Simppelimpi hapanjuuri

500 g luomuruisjauhoja
500 g luomuvehnäjauhoja

Sekoita jauhot hyvin yhteen. Käytä tätä seosta juuren ruokkimiseen. Minulla on iso lasipurkki, jossa säilytän jauhoja.

Juuren tekeminen

1. päivä

110 g jauhoseosta
100 g huoneenlämpöistä vettä

Sekoita vesi ja jauho voimakkaasti yhteen lasipurkissa. Jätä huoneenlämpöön leivinliinalla peitettynä vuorokaudeksi.

2. pv

Poista puolet juuresta ja ruoki se 110 g jauhoseosta ja 100 g vettä. Tätä toistetaan vielä päivät 3 ja 4. Jos juuri on oikein hyvin voiva kolmantena päivänä, voit ruokkia sen kahdesti, muista myös poistaa osa. Jos juurta on kertymässä paljon, poista vähän enemmän. 

Kun juuri on oikein kupliva, hyväntuoksuinen ja elinvoimainen, se on valmista leivontakäyttöön. Juuri on koostumukseltaan hieman vahvempaa kuin aikaisempi taikinajuureni. Sitä saa sekoittaa ihan voimaa käyttäen purkissa. Sen ei ole kuitenkaan tarkoitus olla sitkeää ja liian paksua. Aina en noudata ihan tarkkoja grammamääriä, vaan yritän pitää taikinajuuren koostumuksen tasaisena. Ei liian paksua, eikä liian ohutta. Kuvasin epämääräisen videon, jossa näkyy edes suurinpiirtein se juuren vahvuus. Pahoittelen tärisevää kuvaa, mutta kaipa tuosta jotain selvää saa. 

video
Ja video toimii tässä sitten kun toimii. Nyt meni hermo bloggerin kanssa. Yritän laittaa sen uudelleen myöhemmin. Itse katsoessa se ei toimi nyt ainakaan.

Taikinajuurta voi säilyttää jääkaapissa. Ota se leivontaa edeltävänä päivänä pois ja ruoki se. Ota osa juuresta pois ja anna saman verran jauhoja ja vettä kuin alun ruokintapäivinä. Peitä leivinliinalla ja anna olla huoneenlämmössä seuraavaan päivään. Ota aktivoitunutta taikinajuurta tarvitsemasi määrä ja laita loput jääkaappiin. Jos tiedät tarvitsevasi paljon juurta, ruoki pari kertaa ennen leipomista.

Laitan parin päivän päästä ohjeen poisheitettävälle taikinajuurelle ja taas vähän myöhemmin leipäohjeen. Laiskimus maximus ei jaksa nyt kirjoittaa kaikkia kerralla. 

Ihmetellääs vielä vähän luontoa. Parempi puoliskoni löysi metsästä huippulöydön! Oli siinä meillä hämmästeltävää. Kuvassa on limasieni suonitupponen, Hemitrichia serpula. Todella upeaa luonnonpitsiä. Voitte kuvitella Neidin ihastuksen tuollaisen nähtyään. Lapsi osaa arvostaa luontoa toden teolla. 









tiistai 29. elokuuta 2017

Ruispuolukkapuuro

Tuleeko jollekulle muullekin välillä sellainen olo, että nyt pitää välillä palata ihaniin suomalaisiin perinneruokiin? Minulle se tuntuu tulevan säännöllisin väliajoin. Milloin meillä tehdään curryja ja toiste sitten ihan vaan murusoosia (suomennettuna jauhelihakastiketta siltä varalta, että murusoosi on taasen porilaista perua). Tällä kertaa haikailin peruspuuron perään ja puuroksi valikoitui niin ihanasti vuodenaikaan sopiva ruispuolukkapuuro. Miksi olinkaan sen unohtanut? Ehkäpä se ei kesäaikaan houkuttele niin paljoa, mutta nyt ilmojen viilennettyä se maistuu oikein hyvin.


Ruispuolukkapuuro
4-5 hengelle

1 l vettä
n. 0,5 dl sokeria tai muuta makeutusta tarpeen mukaan
3-4 dl puolukoita
n. 2,5-3 dl karkeita ruisjauhoja
ripaus suolaa

Mittaa vesi, sokeri ja puolukat kattilaan. Anna kiehua noin 5 minuuttia. Vatkaa kiehuvaan nesteeseen ruisjauhot. Laske lämpö miedolle. Anna puuron hautua kannen alla noin 45-60 minuuttia. Sekoita aina välillä. Tarjoile joko lämpinä tai kylmänä. Säilytys jääkaapissa muutaman vuorokauden ajan.

Tällä kertaa lyhyestä virsi kaunis. Kuten tavallista, suunnitteilla on vaikka mitä. Kunhan vaan saisi tehtyä ja kirjoitettua. Simppelimpi hapanjuureni on ollut elossa jo niin pitkään, että voin hyvin kertoa teille siitä pian. Paljon helpompi toteuttaa kuin aiemmat ja leivät ja varsinkin pizzat siitä ovat olleet todella herkullisia. Mmmm. Nytkin on pizzataikina nousemassa.

Kuten kuvasta näkyy, tällä juurella on voimaa.




perjantai 25. elokuuta 2017

Sienicurry

Luin järkyttyneenä jutun Iltalehdestä. Siinä kerrottiin tänä vuonna myrkytyskeskukseen tulleen jo noin 200 puhelua mahdollisista sienimyrkytyksistä. Sienestäminen on vastuullista puuhaa, mutta kuitenkin todella antoisaa. Kannustan kovasti ihmisiä metsään sieniä keräämään, mutta perusasiat pitää olla hallussa. Sieni minkä syöt, pitää olla ehdottomasti tunnistettu syötäväksi sieneksi, arvailu ei riitä. Nykyään harrastetaan paljon valokuvatunnistusta. Se ei ole täysin varmaa. Pitää muistaa itse verrata sientä vielä tuntomerkkeihin ja ottaa vastuu itse siitä, että syökö vaiko ei. Jos on hiukankin epävarma, on parempi jättää syömättä.
Jos aloittaa sienestyksen, ei kannata heti yrittää ottaa haltuun kaikkia ruokasieniä, muutamalla helpolla tunnistettavalla pääsee jo pitkälle. Kantarellista, suppilovahverosta, vaaleaorakkaasta, mustatorvisienestä ja karvarouskusta on hyvä aloittaa. Ne sienet ovat helposti tunnistettavia. Herkkutattikin on helppo tunnistettava, kunhan muistaa, että kiltillä herkkutatilla on valkoiset verkkosukat, tuhmalla sappitatilla mustat. Niissä on muitakin eroja, mutta jos alan nyt käymään sitä läpi, tulee tästä vielä pidempi vuodatus kuin nyt...

Hyvä sienikirja auttaa paljon. Ota haltuun käsitteet jalka, lakki, helttasieni, poimut, pillit, tuppi, täyteinen, ontto, kolotyvinen, tasatyvinen, johteinen, itiöpöly, metsätyypit. Ehkä nämä nyt kuulostavat heprealta, mutta kun oikeasti opit ne, ymmärrät täysin mitä kirjoitin. Kerää sienet kokonaisena, jotta tunnistaminen olisi mahdollisimman varmaa. Opettele 1-2 uutta sientä kaudessa. Lyöttäydy konkarin matkaan sienireissulle ja käy sieninäyttelyissä. Livenä näkemällä oppii parhaiten. Silloin pystyy opettelemaan enemmän kuin sen 1-2 sientä.

Älä ahnehdi, opit kyllä tunnistamaan kehnäsienen tai koivunkantosienen ajallaan. Aloitin sienestyksen 10 vuotta sitten ja nyt on varmuudella hallussa 120 sienilajia. Lisäksi uskon tunnistavani parikymmentä muuta, kunhan vaan näen. Kyllä se tietomäärä siitä kasvaa ajan myötä!



Nyt kun olen saanut vuodatettua sieniasiani, jatkan vielä sieniruoan parissa. Tässä ruoassa käytin peruskerääjälle ehkä aavistuksen oudompia sieniä - mm. sikurirouskua, vyöleppärouskua, kehnäsieniä ja vähän tunnetumpaa vaaleaorakasta. Sienicurryssä voi hyvin käyttää myös keitettyä haaparouskua. 

Sienicurry
4:lle hengelle

1 litra sekasieniviipaleita
0,75 dl maustamatonta jogurttia tai soijajogurttia
----
3 rkl öljyä
1 tl sarviapilan siemeniä
1 tl sinapinsiemeniä
1 vihreä kardemumman siemen*
2 kokonaista neilikkaa*
1 laakerinlehti*
----
n. 20 kuivattua curryn lehteä muserreltuna
1-2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 tl inkiväärimurskaa
1 tl kurkumaa
1 keskikokoinen sipuli silppuna
1-4 Kashmiri Mirch -chiliä tai muuta chiliä maun mukaan
3 isohkoa tomaattia kuutioituna
suolaa maun mukaan
vettä niin paljon, että on saat hyvän koostumuksen curryyn

Siivoa ja viipaloi sienet. Keitä tarvittaessa rouskuja, esim. haaparouskuja 5 min väljässä vedessä. Huuhtele ryöpätyt sienet. Laita sieniviipaleet marinoitumaan jogurttiin. 

Kuumenna öljy keskikuumalla lämmöllä. Lisää sarviapilan siemenistä laakerinlehteen olevat aineet öljyyn. Paistele sekoitellen hetki. Lisää seuraavaksi sipuli, curryn lehdet, inkivääri, kurkuma, valkosipuli ja chili. Kuullota sipuli kauniin kuultavaksi, siihen kuluu noin viitisen minuuttia. Sekoittele lastalla koko ajan. Lisää joukkoon sienet jogurtteineen ja tomaatti. Paista niin, että sienet kypsyvät. Mausta suolalla. Lisää paistamisen loppupuolella vettä niin, että saat hyvän koostumuksen. Anna hautua. Tarkista suolaisuus. Tarjoile riisin ja naan-leivän kera. Ohrarieskakin toimi yllättävän hyvin.

*-merkityt otetaan pois ennen tarjoilua

Muutamia sienikuvia vielä. Esittelen lyhyesti sikurirouskun, joka on omiaan tällaisiin ruokiin.

  Sikurirousku - Lactarius Camphoratus
Lakki on kooltaan 2-5 cm leveä. Sikurirousku tuoksuu voimakkaasti currylta tai sikurilta. Varsinkin kuivatessa curryn tuoksu on hyvin voimakas. Itse en tykkää kuivata sikureita voimakkaan tuoksun vuoksi sisällä. Kuivattua sikurirouskua käytän mausteena. Jauhan sen jauheeksi ja laitan milloin mihinkin lusikallisen pari mausteeksi.

Lakki on nuorempana nipukallinen, kuvassa näkyy vielä hieman nipukkaa. Lakki on tahmeahko, punertavanruskea ja vanhempana voi olla suppilomainen.

Kaksi sikurirouskun piirteistä näkyy tässä hyvin. Valkoista maitiaisnestettä irtoaa erittäin hyvin. Hyvä kikka metsässä sikurirouskun varmistamiseen on tökätä veitsellä sienen lakkia. Sikurirouskusta oikein purskahtaa "maitoa" esille. Lisäksi kuvassa näkyy miten jalka tummuu tyveen päin. Jalka on ontto. Heltat ovat tiheät, tasatyviset ja kapeahkot. Heltat ovat vaaleanruskeat, myöhemmin voivat olla tummanpunaisen ruskeita. 

Lue vielä sikurirouskusta muista lähteistä. Opettele tunnistamaan se varmasti ennen kuin syöt. Sikurirouskua ei tarvitse ryöpätä. Sen voi paistaa suoraan pannulla. 



Muistakaa sienestää turvallisesti!

lauantai 19. elokuuta 2017

Mustikkamurupalat

Aloin eilen kirjoittamaan tätä mustikkamurupalapostausta, kun uutiset Turusta tavoittivat minut. Yhtäkkiä suunnittelemani alkuteksti ei ollutkaan enää hyvä. Minun piti kertoa, että kuinka hassuja juttuja Neiti on kertonut koulutiensä alkutaipaleella, mutta nyt en saa sitä kirjoitetuksi. Omassa päässä pyörii ihan liikaa muita juttuja. Olen miettinyt paljon sitä, että miten avata lapselle maailmaa terrorismin pelon varjosta ja miten kertoa siitä, että mitä ihmiset voivat tehdä toisilleen.

Tänä aamuna sitten kävin ehkä elämäni vaikeimman keskustelun lapsen kanssa. Puhuimme terrorismista, ihmisten pahuudesta, vaaroista, siitä että poliisi suojelee ja mitä voi itse tehdä, jotta maailmasta tulisi parempi paikka. Surullisia juttuja, joita on syytä käydä myös lapsen kanssa läpi rehellisesti. Pienet kuulevat kuitenkin uutisista yhtä sun toista, joten on syytä käsitellä informaatiotulvaa yhdessä ja omalta osaltaan auttaa lasta ymmärtämään. Ihan kaikkea neiti ei kuitenkaan ymmärrä ja hyvästä syystä. Hän mietti, että miten ihminen voi olla niin paha toiselle ja miksi ei voida hyväksyä kaikkia, koska eivät ihmiset ole erilaisia lopulta, koska kaikki ovat ihmisiä. Hänellä oli hyviä pointteja ja erittäin kauniita ajatuksia. Kunpa aikuisillakin voisi olla lapsen suvaitsevainen ajatusmaailma.

Yhä edelleen haluan, että hänestä kasvaa juurensa tunteva ja ylpeä suomalainen, joka ei väheksy itseään. Yksi keino on arvostaa suomalaisia raaka-aineita. Meillä on upeat metsät, joista löytää vaikka mitä. Näissä leivonnaisissa pääosan saa itseoikeutetusti mustikka.


Mustikkamurupalat
16-20 kpl

300 g erikoishienoja spelttijauhoja
100 g isoja kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
100 g sokeria
200 g maidotonta margariinia tai voita
----
0,25 dl soijajogurttia tai tavallista maustamatonta jogurttia

Täyte:
450 g mustikoita
1 rkl perunajauhoja
1 tl vaniljasokeria
2-4 rkl sokeria, maun mukaan

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Vuoraa leivinpaperilla n. 25 cm x 25 cm vuoka. Sekoita yhteen jauhot, hiutaleet, leivinjauhe ja sokeri. Nypi joukkoon rasva. Ota sivuun 4 dl taikinamurua. Lisää loppuun taikinaan jogurtti. Painele tämä taikina vuoan pohjalle.

Sekoita yhteen perunajauho ja sokerit. Sekoita mustikoiden joukkoon. Levitä mustikkaseos pohjan päälle. Ripottele päälle murut. Paista n. 35-45 minuuttia tai kunnes on kypsää ja kullankeltaista. Anna jäähtyä. 



maanantai 14. elokuuta 2017

Kantarellisalaatti

Jiihaaa! Sieniä, mustikoita, vadelmia, ihan paras vuodenaika menossa! Että mä rakastan suomalaista luontoa ja jokamiehenoikeutta. Jotta herkkuja voi kerätä, ei tarvitse aina mennä aarniometsään asti. Sieniä löytää yllättävän helppokulkuisistakin maastoista.

Haluan nyt muistuttaa, että jokamiehenoikeus ei koske piha-alueita. Tähän muistutukseen on hyvin painava syy. Koin karvaan pettymyksen viikonloppuna, kun vaalimani kantarellit oli käyty poimimassa aamutuimiin mökkimme pihalta. Minua otti päähän kuin pientä oravaa, jonka käpy jäätyi. (Ilmaisen asian tässä hyvin kauniisti. Mielessäni ei ollut orava, eikä mikään muukaan sivistynyt sana.) En pysty menemään hankaliin maastoihin tällä hetkellä ja mökin piha on minulle kuin taivas. Siinä näen sieniä ja marjoja niin, että hyvä mieli säilyy. Onneksi tämä poimija ei ollut koko mökin pihaa käynyt läpi ja saimme siitä vähän kantarelleja. Päällimäisenä mieleen jäi pettymys kanssasienestäjiin, puhumattakaan siitä loukatusta olosta, joka tuli kun pihalla oli luvatta käyty keräilemässä luonnon antimia.

Kantarelleista osa päätyi herkulliseen sienisalaattiin, jonka ohjeen jaan nyt teille.

Kantarellisalaatti 2-3 hengelle

1 l kantarelleja
3-4 pekoninsiivua
2-3 dl spelttihelmiä keitettynä
1-2 dl kikherneitä keitettynä esim. säilykepurkista suoraan
nippu rucolaa
tuoretta oreganoa useampi oksa
1 iso tomaatti
1 porkkana
---
vajaa 0,5 dl oliivi- tai rypsiöljyä
ripaus suolaa ja pippuria
ripaus sokeria
loraus balsamiviinietikkaa

Keitä spelttihelmet pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta ja huuhtele kikherneet. Huuhtele rucola ja yrtit. Kuori porkkana ja leikkaa sopivaksi. Itse tein lastuja kuorimaveitsellä. Leikkaa tomaatti kuutioiksi. Sekoita yhteen öljy, suola, pippuri, sokeri ja balsamico, jätä sivuun odottamaan. 

Laita pohjalle rucola ja yrtit. Sitten speltti ja kikherneet, päälle tomaattia ja porkkanaa. Valuta kastike joukkoon. Nostele aineksi pari kertaa niin, että sekoittuvat kivasti. Paista kantarelleista isommat nesteet pois. Ota pois pannulta.

Leikkaa pekoni pienemmäksi ja paista sitä hetki. Lisää joukkoon kantarellit ja paista rapeaksi. Laita pekoni-sieniseos salaattiin päällimmäiseksi. 

Ruoan voi muokata vegaanille sopivaksi jättämällä pekonin pois. Gluteenittoman version voi tehdä käyttämällä esimerkiksi hirssiä tai kvinoaa speltin sijaan.

Sitten vielä muutama sieni-ihanuus. Huom! Kaikki näistä ei ole ruokasieniä. 

Suppilovahveroita löytyi jo. Toivottavasti salasienestäjä ei käy niitä keräämästä pihasta. (En ole katkera, mutta kuitenkin.)

Kantarelli eli keltavahvero

Piispanhiippa (ei syötävä)

Mustamörsky (lähteistä riippuen ruokasieni, joka suositellaan ryöpättäväksi. Me emme ole testanneet ja taidamme jättää testaamatta tulevaisuudessakin.)




sunnuntai 6. elokuuta 2017

Cookiet ohrasta ja speltistä

Tiedättekö mitä? Olen kirjoittanut jo monta eri aloitusta tälle postaukselle ja yksikään ei läpäise seulaani. Olen avautunut näppikselleni jo monta kertaa siitä, että millainen kriisi meitä pian kohtaa. Neidillä alkaa koulu! Ahistaa, itkettää ja vielä enemmän itkettää. Olen ollut aina varsinainen tunteellinen porukolli. Itken aina ja kaikkialla, häissä, hautajaisissa ja jopa jossain paikoissa, kun tyttöni tekee ensimmäistä kertaa jotain uutta juttua. Itkin, kun lauloin hänelle ekaa kertaa unilaulua, itkin, kun vein hänet ekaa kertaa päiväkotiin ja voi taivas kuinka paljon varmasti itken, kun vien hänet ensimmäistä kertaa kouluun. Minun vauvani, niin iso tyttö jo!

Olen yrittänyt olla Neidin loman aikana mahdollisuuksien mukaan paljon hänen kanssaan ja tukenaan. Onhan koulun alku hänelle vielä isompi asia kuin minulle. Olemme leiponeet yhdessä, kuten nämä cookietkin teimme. On muuten pieni ihme, että taikinaa jäi paistettavaksi asti. Niin paljon Neiti ihastui siihen. Hän pyöritteli cookieita ja joka toisesta tuli pieni pallero, "maistipala". Ainakin laadunvalvonta toimi. Muutenkin olemme olleet yhdessä. Skip-Bo on ollut varsin suosittu ajanviete sadepäivinä. Nauru on kaikunut talossa, kun äiti vähäsen säheltää. Mitä siitä, jos nyt en ihan jokaista huomaa tai muuten teen jotain ihan muuta kuin pitäisi. Eikö jonkun kuulukin olla kuin kympin uutisten loppukevennys? Postauksen lopussa se, miksi olen todella suosittua peliseuraa.

Mutta nyt asiaan. Halusin kokeilla cookieita muista kuin vehnäjauhoista. Olemme koko perhe ihastuneet nyt speltin lisäksi ohraan, joten nämä kaksi valikoituivat viljatuotteiksi. Tuloksena makoisia ja rapeita cookieita.


Cookiet
n. 20-30 kpl, koosta ja taikinansyönnin määrästä riippuen

175 g huoneenlämpöistä, hyvin pehmeää maidotonta margariinia tai voita
2 dl fariinisokeria väljästi mitattuna
1 dl sokeria
0,5 dl soijajogurttia tai turkkilaista jogurttia
1 tl vaniljauutetta tai vaniljasokeria
2 dl erikoishienoa spelttijauhoa
2,5 dl ohrajauhoja
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl ruokasoodaa
200 g tummaa, maidotonta suklaata

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Laita muutamalle uunipellille leivinpaperi. Vatkaa margariini ja sokerit vaahdoksi sähkövatkaimella. Lisää joukkoon jogurtti ja vanilja. Vatkaa sekaisin.

Mittaa yhteen jauhot, leivinjauhe ja ruokasooda. Sekoita ja lisää joukkoon suklaarouhe. Kaada jauhoseos taikinan joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Pyörittele n. 2-3 cm halkaisiljaltaan olevia palleroita ja laita ne pellille. Muista leviämisvara. Paista n. 10-12 minuuttia uunin keskitasolla. Anna kiinteytyä hetki ennen kuin nostat jäähtymään pelliltä.

Säilytä ilmatiivissa purkissa. Säilyy noin viikon huoneenlämmössä. Taikinan voi pakastaa ja ottaa sulamaan tarvittaessa. Säilyy pakastimessa noin 3 kk.


Sitten siihen pelaamiseen. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun meillä on pelattu Skip-Boa. Voi taivas! Tunnustan olevani maailman huonoin korttien sekoittaja. Vai mitä mieltä olette?




Meillä on ollut melkoisia hihityshepuleita jakojeni jälkeen. Ei oikein onnistu tämän äiteen korttien sekoitus. Kuvissa aika mones vastaava peli jo. Ainakin teen voittamisen helpoksi jollekin. 

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Ruusuvadelmahillo

Seisoin puutarhassa kädessäni ja suussani tuoreita vadelmia ja samalla nenääni leijaili ruusun tuoksu. Sillä sekunnilla tiesin, että tässä olisi hyvä makupari. Vadelma taittaa ruusun kukkaisuutta sekä parfyymin makua ja tekee tekee hillosta herkullisen. Ruusu puolestaan tuo uutta makua ja ruusun aromia vadelman joukkoon. Odotan oikein, että toimerrun leipomaan skonsseja, hillo olisi niille ihan täydellinen. Samoin voin kuvitella sitä lusikallisen kuppikakun sisällä.

Tässä versiossa on ruusun maku aika vahvana. Jos haluaa vaan pienen vivahteen ruusun makua, kannattaa laittaa vain vähäsen ruusun terälehtiä.

Ruusuvadelmahillo

500 g vadelmia, tuoreita tai pakastevadelmia
1-2 dl ruusun terälehtiä, myrkyttömästi kasvatettuja
0,5 dl vettä
250 g hillosokeria

Kerää kauniina ja kuivana aamuna terälehdet. Huuhtele ne ja puhdista tarkoin kaikki kamut (ötökät) pois. Silppua lehdet pienemmäksi. Mittaa kattilaan vadelmat, ruusun terälehdet ja vesi. Anna kiehahtaa ja kiehua noin 5-10 minuuttia. Lisää joukkoon hillosokeri ja keitä vielä kymmenen minuuttia. Kuori vaahto pois pinnalta. Anna jäähtyä hetki ja purkita puhtaisiin ja desinfioituihin purkkeihin. Valmista hilloa tulee noin 1 litra.

Hyödynsin testisatsiini viimeiset pakastemarjat. Hurjan helppoa hillon tekoa!

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Ohrakryynipuuro

Otsikossa ei ole kirjoitusvirhettä, vaan taas tämä sydämeltään porilainen haikailee kotiseutunsa herkkuja. Ohrakryynivelli on porilainen perinneruoka. Ei se ole sen kummallisempaa kuin ohraryynejä, maitoa ja vähän suolaa hyvin pitkään haudutettuna. Monelle siihen kuuluu olennaisesti rusinasoppa. Itse halusin nyt vähän paksumpaa puuroa ja hyödyntää vuodenajan parhaita herkkuja, kuten mustikoita ja mansikoita. Näitä upeita suomalaisia superruokia.

Kaikkien superhyperterveysruokien keskellä sitä joskus hukkaa ajatuksen siitä, että miten upeaa ruokaa Suomessa on saatavilla. Metsämarjat, niin hyviä ja täynnä mm. vitamiineja ja antioksidantteja. Sienet ovat myös melkoisia terveyspommeja. Niissä on kuituja, vitamiineja, jonkin verran proteiinia, kaliumia ja onpa esim. kantarellissa rautaakin. Puhumattakaan siitä liikuntamäärästä, mitä sienihullu saa metsässä liikkuessaan. Tästä puhun nyt kokemuksen syvällä rintaäänellä.

Monet teilaavat nykyään kotimaiset viljat, mutta meille ne onneksi sopivat nykyään hyvin. Meillä käytetään paljon spelttiä ja ohraa, suosikkiviljojani. Varsinkin pitkään haudutetuissa puuroissa käytän mielelläni kokonaisia ryynejä, jolloin viljan kaikki hyvät ominaisuudet ovat tallessa.


Ohrakryynipuuro

1,5 dl ohraryynejä
1 - 1,2 l maitoa, omaan ruokavalioosi sopivaa (ei rasvatonta)
suolaa maun mukaan

Kiehauta maito ja sekoita joukkoon ryynit. Anna hautua vähintään kaksi, mielellään neljäkin tuntia miedolla lämmöllä välillä sekoitellen. Pidä kansi päällä muina aikoina. Mausta suolalla makusi mukaan. Tarjoile lämpimänä marjojen, kiisselin tai voisilmän kera. 

Kultainen tunti on ihanaa kuvausaikaa. Tämä kuva on napattu puhelimella, ei mitään filttereitä tai kuvanmuokkausta ole tarvittu.

Olen aivan rakastunut grillattuun sydänsalaattiin. Niin hyvää!


torstai 20. heinäkuuta 2017

Tuplasuklaabrownie marjoilla

Wuhuu! Ei kaksi ilman kolmatta. Taas uusi postaus. Tässä on kyllä häpeilemättä käytetty lapsityövoimaa leivonnaispalkalla. Että mä olen ylpeä. Neiti teki tämän äidin ohjeistamana! Hän mittasi ja punnitsi. Vahti suklaata ja rasvaa liedellä. (Olin vieressä vahtimassa puolestani Neitiä.) Hän sekoitti taikinaa ja paloitteli käsin suklaata. Punnitsi suklaarouheen ilman, että sitä meni viittä grammaa enempää suuhun. Taikinaa kyllä meni senkin edestä. Ehkä Neidin avun vuoksi tästä tulikin niin hyvää! Huolellinen tekijä ja itse pystyin kerrankin miettimään kunnolla, että mitä laitetaan ja miten.

Brownie on mehevä ja kostea. Se pysyy jäähtyneenä hyvin kasassa ja sulaa suuhun. Tuoreen marjat raikastavat sitä ja jos siihen laittaisi jätskipallon kylkeen, olisi nautinto täydellinen. En usko, että kukaan arvaa kyseessä olevan vegaaninen leivonnainen ja jauhoina käytetty pelkkää spelttiä. Spelttijauhot tuntuvat toimivan paremmin kananmunattomassa leivonnassa.


Tuplasuklaabrownie 
16-20 palaa

100 g margariinia sulatettuna
150 g tummaa maidotonta suklaata sulana
2 dl sokeria
2 rkl siirappia
1 tl vaniljauutetta tai 2 tl vaniljasokeria
3 rkl tummaa kaakaojauhetta
4 - 4,5 dl spelttijauhoja (sekaisin erittäin hienoja ja puolikarkeita)
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl ruokasoodaa
2 dl soijamaitoa tai muuta maitoa
50 g suklaarouhetta
---
3-4 dl erilaisia marjoja

Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. Rypistä leivinpaperiarkki, oio se ja taputtele se vuokaan. Kuulostaa hullulta, mutta toimii. (Meilla vuoan koko n. 24 cm x 24 cm) Sulata kattilassa miedolla lämmöllä rasva ja 150 g suklaata. Sekoita joukkoon sokeri, siirappi ja vanilja.

Sekoita toisessa kulhossa jauhot (4 dl aluksi), siivilöity kaakaojauhe, leivinjauhe ja ruokasooda. Kaada rasvasuklaaseos joukkoon. Lisää maito. Jos taikina jää kauhean ohueksi, lisää vielä 0,5 dl jauhoja. Sekoita joukkoon suklaarouhe. Kaada taikina vuokaan. Ripottele päälle marjat. Paista uunin keskitasolla 35-40 minuuttia. Tarkoitus ei ole paistaa ihan rutikuivaksi asti. Anna jäähtyä.

Vegaanisia ja samalla tietenkin maidottomia rasvoja ovat mm. hopeinen Sunnuntai ja tummansininen Keiju. Tummissa suklaissa on paljon valinnan varaa omasta mausta riippuen. Lidliltä löytyy edullinen Fin Carré ja laatuun panostettaessa tietenkin Lindt Excellance. Tämä ohje voisi toimia gluteenittomanakin, on niin mehevä. Korvaa spelttijauhot gluteenittomalla jauhoseoksella. Leivonnaisen voi tehdä myös normaaliin ruokavalion tuotteilla.



keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Helppo sienisalaatti

Toistaiseksi vain unelmoin metsäretkistä ja tuoreista sienistä. Onneksi jääkaapissa on yhä suolasieniä viime kaudelta, pakastimestakin löytyy erinnäinen kasa ja kuivattuja on vielä koko kylälle. Jännä homma, varastoja on vaikka kuinka paljon, mutta silti tuntee poltetta lähteä metsään keräämään sieniä. Suorastaan ahdistaa, kun sinne ei nyt ole menemistä.

Kotona kokkailin hyvin helppoa sienisalaattia. Se ei vaatinut monimutkaisia aineita ja paljoa valmistelua. Hieman liotusta, silppuamista ja sekoittamista. Valmista! Onneksi kyse oli näin helposta ohjeesta, sillä tein sen kahdesti. En muistanut käteni vakautta ja lennätin ruissipsit sienisalaatilla kaaressa lattialle liukkaalta lautaselta. Hetken mietin lämpöisiä mielessäni. Sitten kiitin miestäni, että oli samalla kertaa silpunnut enemmän sipulia. Minun oli helppo tehdä uusi salaatti.


Sienisalaatti

3 dl suolasieniä liotettuna 
1 kesäsipuli tai purjoa tai punasipulia
muutama oksa timjamia
0,5 dl öljyä
balsamiviinietikkaa maun mukaan
ripaus sokeria
maun mukaan suolaa ja pippuria

Laita sienet likoamaan kylmään veteen. Sienistä liotetaan liika suola pois. Maistelemalla selviää, että koska sienet ovat sopivia. Silppua sipuli hienoksi. Käytin myös osan varresta. Nypi timjamin lehdet. Sekoita yhteen liotetut sienet, sipuli ja timjami. Sekoita yhteen kastikkeen ainekset ja lisää sitä sienien joukkoon niin paljon kuin haluat. Tarkista maku. Terävyyttä makuun saat esimerkiksi sitruunalla. Anna maustua hetki ja aseta tarjolle. Itse söin salaatin ruissipseiltä. 

Yrttikuvia:

Olen tykästynyt Järvikylän pallobasilikaan. Se käy ihan huonekasvista ja meillä se on kestänyt mukavan pitkään. Makukin on hyvä.

Suklaaminttu on toinen rakkauteni. Se on nyt innostunut kasvamaan toden teolla. Siitä pitäisi varmaan tehdä jotain tai ainakin säilöä. 

Sitruunatimjami on myös yksi suosikeistani. Se kasvaa innokkaasti. Oli vaan hyvin hankala kuvattava. En saanut siitä edustavaa otosta vaikka kuinka yritin.





tiistai 18. heinäkuuta 2017

Spelttipannarit

Kirjoitettavien tekstien määrä se vaan kasvaa kasvamistaan! Mitenköhän sitä saisi otettua itseään niskasta kiinni? Nyt yritän tällaista, että kirjoitan heti ylös, kun teen jotain uutta. Tällä kertaa on aamu-unisten aamiaista tarjolla. Nukuin Neidin kanssa pitkään ja Neiti ei olisi jaksanut millään nousta ylös. Näen painajaisia siitä, että tyttönen aloittaa koulun syksyllä. Tykinlaukauksellako hänet herätän? Vai pitääkö hankkia vanhanaikainen herätyskello ja emalivati? Siihen luulisi heräävän. 

Muutenkin koulunalku tuntuu hurjalta, mun vauvani on jo noin iso. Haikeus täyttää mielen. Vielä lapsukainen tulee syliin ja kertoo rakastavansa, mutta kauanko se jatkuu? Toivottavasti hän on yhtä läheinen aina kanssani ja uskaltaa puhua asiansa. Oma harvahampaani, joka opetti äidin nostamaan taas rahaa pankkiautomaatista. Voitte vaan kuvitella, että miltä tuntui kaivaa säästöpossun kätköistä hammaskeijun kolikko... Palautin sen korkojen kera ja nyt olen pitänyt kolikoita koko ajan rahapussissa. Tarviihan niitä tuolla muuallakin. 

Sitten asiaan. Aamupalalle sopivat hyvin astetta terveellisemmät pancakesit. Spelttia, omaan ruokavalioon sopivat maitovalmisteet, ei sokeria ja paljon marjoja kaveriksi. On niin hyvää!


Spelttipannukakut

1,5 dl erikoishienoja spelttijauhoja (Sunspelt linkki menee oikeaan tuotteeseen, ei mainos)
1 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
2 rkl rypsiöljyä tai vastaavaa
4 - 4,5 dl soijamaitoa tai ruokavalioosi sopivaa maitoa

Sekoita yhteen kuivat aineet, lisää sitten hitaasti koko ajan sekoittaen maito ja öljy. Anna turvota vartin verran. Paista keskikuumalla lettupannulla, käännä, kun taikina on hieman hyytynyt ja lettu on sopivan värinen alta. Paistorasvaksi käy esimerkiksi tummansininen Keiju, Hopeinen Sunnuntai tai voi, jos et tee vegaanisena. 

Sitten vähän muita kesäkuvia. Joskus kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.


Äh, ainoa sieni, jonka olen nyt löytänyt. Tosin en ole päässyt liiemmälti metsäänkään.

Alppiruusu mökiltä, kerrankin voin valittaa, että kuvatessa oli liiankin valoisaa.

Lupiini ja sen kaveri

Erään illan jätskiöverit