maanantai 29. kesäkuuta 2015

Mummo Ankan raparperimansikkakakku

Mummo Ankka, tuo kaikkien aikojen paras leipuri. Kenenkään muun uunista ei tule täytekakkuja valmiiksi koristeltuna ja täytettynä. Makukin on omaa luokkaansa, mikäli on uskominen Hansua tai Akua. Ehkäpä itsekin joskus saan olla kuten Mummo Ankka, onneksi voin vielä pitkään harjoitella ennen mummoaikoja. Harjoittelua oli tämäkin leipominen. Ei ohjetta, omasta päästä ehkä johonkin aiemmin leipomaani takaraivossani nojaten.

Itselleni parempaa mielen nollausta ei olekaan kuin leipominen. Varsinkin, jos teen sen kokkisotatyyliin. Kaivan vaan kaappeja ja katson mitä on jäljellä. Haa, anopilta saatuja ihania raparpeja, niitä haluan käyttää. Hmm. Joskus tein raparperipiirakkaa mansikoiden kera. Kaivanpa loput mansikat pakastimesta. Hei, tuolla on vielä jämät vaniljakreemipussista. Tätä rataa ajatukseni kulkivat, kun tein kaikessa hiljaisuudessa ja rauhassa Mummo Ankkamaista kakkuani. Jostain syystä näin mielessäni ne ruskeat leivonnaiset, jotka olivat koristeellisia jo uunista ottaessa. Aivan, muruseos kaurahiutaleista kruunaa kaiken! Mummo Ankan kakku (tai leivokset) oli päässäni syntynyt, ei muuta kuin hommiin.


Kakkupohja
(tästä tulee iso kakku, n. 25 cm x 32 cm x 5 cm)

1 dl kaurahiutaleita
6 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
2,5 dl sokeria
ripaus suolaa
2 tl vaniljasokeria (tai nesteiden joukkoon 1 tl vaniljauutetta)
---
200 g voita tai margariinia
4 dl hapanmaitotuotteita (minulla oli 2 dl kermaviiliä ja 2 dl creme fraichea)
2 isoa kananmunaa

Tee ensin mansikkaraparperitäyte. Se säilyy päivän verran jääkaapissa tarvittaessa.

Sekoita yhteen kuivat aineet. Nypi joukkoon voi. Lisää hapanmaitotuotteet ja kananmunat. Sekoita taikinaksi. Levitä puolet leivinpaperoituun uunivuokaan. Lisää päälle täyte. Sitten n. 1-2 dl paistonkestävää vaniljakreemiä valmistettuna pakkauksen ohjeen mukaan. (Minulla oli Prima-mausteiden vaniljakreemiä, linkki vie heidän sivuilleen.) Levitä päälle loput taikinasta ja ripottele tasaisesti muruseos päälle. Sen määrä riippuu vuokasi koosta. Paista 175 asteessa noin tunti tai kunnes kakku on kypsä. Anna jäähtyä ja laita sitten tarjolle. Säilytys mielellään jääkaapissa. 

Mansikkaraparperitäyte

Huolimatta sinappisesta ulkonäöstä, tämä on vaniljakreemiä.

Ja vielä muruseoksella päällystettynä ennen uuniin menoa.

Mansikkaraparperitäyte

7 dl mansikoita
7 dl raparperinpaloja
2-3 rkl sitruunamehua
2 dl sokeria
1 tl vaniljauutetta tai 2 tl vaniljasokeria
0,75 dl Maizenaa

Laita kattilan pohjalle mehu, mansikat ja raparperit. Keitä niin kauan, että raparperit hieman pehmenevät. (Jos käytät pakastemansikoita, sulata niitä ensin hieman kattilassa miedolla lämmöllä.) Lisää joukkoon sokeri ja vanilja. Anna kiehua viisi minuuttia. Lisää Maizena ja keitä vielä pari minuuttia tai kunnes seos sakenee.

Muruseos

50 g voita
1 dl kaurahiutaleita
0,5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl sokeria

Sulata voi. lisää joukkoon loput aineet. Sekoita murumaiseksi seokseksi. 




Kuulumisia Chililästä

Huoh, kylmää, vielä kylmempää ja todella kylmää. Suurin osa chilivalikoimastani ei pidä siitä. Eivätkä chilit pidä siitäkään, että niitä joutuu kerralla kastelemaan paljon kotoa poissaolon vuoksi. Eli älä pelästy, jos chilisi näyttävät kellastuneita lehtiä, kun kastelet niitä reippaammin reissun ajaksi. 

Habanero Chocolate etualalla näytti erityisesti mieltään liikakastelusta - herkkähipiäinen kaveri. Habaneron takana oleva Cherry Bomb kasvaa iloisesti tukevine haaroineen. Kyllä se siitä, nyt on luvattu lämpöisempää säätä. Siitä chilit pitävät. Chilikuvat on nyt vain räpsäisty, yritän joku päivä keskittyä niihin vähän enemmän.

Kuin oikein katsoo, tuosta näkee nuppuja. 

Aurora tekee sentään podeja. Se on ollut koko ajan taivasalla ja silti tuottaa satoa. Harmi vaan, että ajattelin sen vain koristekäyttöön, maku ei näet ole mikään paras. Toisaalta, se tekee tehtävänsä koristeena kiltisti. 

Sienestäjille terveisiä: koivunpunikkitatteja ja lehmäntatteja havaittuna jo. Pitäisi varmaankin raahata luunsa tarkistamaan muitakin sienimaastoja kuin vain lähialueet.

Tässä herkkusieni jo toista (vai kolmatta?) vuotta istutuslaatikostani. Nakkasin joskus herkkusienen perkaustähteet laatikkoon ja mitä sieltä tulikaan - omia herkkusieniä! Huom! Herkkusienien kanssa pitää olla ihan varma, ne on helppo sekoittaa valkoiseen kärpässieneen metsästä kerätessä.


Harvinaisten sairauksien päivä ja kookossuklaapatukat

Tänään vietetään harvinaisten sairauksien päivää jo yhdettätoista kertaa. Päivän tarkoituksena on lisätä tietoa harvinaisista sairauksista. ...