torstai 29. tammikuuta 2015

Appelsiininen crème brûlée

Suunnittelin leipovani. Haikailin herkkujen perään. Haikailin niiden perään entistä enemmän samalla kuin toivoin tulitikkuja pitämään silmiäni auki. Neiti. Voi Neiti. Meidän yöt menevät nykyään näin: Neiti nukkumaan klo 20. Kipaisemme syömään itse iltapalaa ja katsomaan samalla jotain rästiohjelmaa tallennuksista. Ennen kuin on toinen mainostauko tullut, Neiti havahtuu ja alkaa itkemään. Neiti syliin rauhoittumaan ja unilauluja laulelen pitkän aikaa. Neiti nukahtaa lopulta uudelleen, kunnes havahtuu jälleen kymmenen minuutin kuluttua, nukahtaa ja havahtuu viimeistään vartin päästä. Tätä jatkuu aamuyöhön asti, viime yönä viiteen.

On toivoton olo. Olemme väsyneitä ja lapsirassu on väsynyt. Kaikki menee automaattiohjauksella pyykinpesusta ruoanlaittoon ja leikkimiseen. Vain hereillä pysymiseen menee energiaa huimasti ja koko ajan herkututtaisi. Väsymyksen hyvänä puolena on se, ettei jaksa leipoa. Hetki huulilla, ikuisuus lanteilla jää vain sanonnaksi. Kaiken väsymyksen alla eniten huolestuttaa ja mietityttää Neidin valvomisen syy, onko se vaan tuo flunssa (ilman korvatulehdusta ainakin vielä) vai onko joku pidemmän aikaa sopinut ruoka-aine palannut oireita aiheuttavaksi. Tätähän se meidän arki oli ensimmäiset pari vuotta ennen kuin Neidin kaikki allergiat saatiin selville. Toivon totisesti tilanteen palaavan pian normaalisti. En halua lapsukaisen kokevan kovia kipuja. Onneksi itku ei ole ollut sellaista sydäntä raastavaa kipuitkua kuin pahimpien oireiden aikana.

Nyt sitten tämän sydämen purkamisen jälkeen asiaan. Jotain hyvää on kuitenkin välillä saatava. Ratkaisu löytyy helposta crème brûléesta. Tässä ei liikaa ole vaivaa ja herkku saa lisämakua ja pehmeyttä appelsiini-vaniljacurdista.

Appelsiininen crème brûlée
4 annosta

4 keltuaista
3-4 rkl sokeria
1 tl appelsiinin kuorta hienona raasteena, vain keltainen osa
1-2 tl Cointreau-likööriä
2,5 dl vispikermaa

4 reilua teelusikallista appelsiini-vaniljacurdia.

sokeria päälle

Laita kananmunat kulhoon sokerin kanssa. Vatkaa ne ihan kevyesti käsivatkaimella. Lisää joukkoon appelsiinin kuori ja likööri. Lisää lopuksi kerma. Sekoita kevyesti vatkaten. 

Laita annosvuoan pohjalle curdia. Tähtää keskelle, älä reunaan niin kuin minulla kävi. 

Jaa vanukasseos neljään matalaan annosvuokaan (n. 1 dl vetoisuudeltaan per vuoka). Nosta vuoat isompaan uunivuokaan. Laita uuniin ja kaada varovasti kiehuvaa vettä uunipellille annosvuokia varoen. Veden pinta olisi tarkoitus saada noin puoliväliin annosvuoan reunaa.

Paista 180 asteessa 25-30 minuuttia tai kunnes seos on hyytynyt. Ota pois uunista ja anna jäähtyä. Jäähdytä ihan jääkaappikylmäksi.

Ripottele päälle ohuelti sokeria ja karamellisoi sokeri kaasupolttimella (tohottimella) tai kuumien grillivastusten alla.
Tunnustus: kahden viikon aikana on tullut tehtyä neljä kertaa juuri tätä samaa crème brûléeta. Se on niin hyvää ja herkullista!

keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Leipäjuuren kuivaaminen ja elvyttäminen

Ennen seuraavaa herkkupostausta, palataan taas leipärakkauteni pariin. Olen tehnyt kokeiluja hyvin viihtyvällä taikinajuurellani ja olen oppinut siitä taas lisää. Taikinajuuri on kuin pieni lapsi. Se vaatii hellää hoivaa ja rakkautta sekä säännöllisiä aterioita ja aktiviteettia. Sitä ei voi unohtaa jääkaapin perukoille, vaan juuri on tehty käytettäväksi. Joskus kuitenkin iskee kyllästyminen juurileipiin ja kaipaa vaihtelua. Sellaisina hetkinä juuren hoitaminen saattaa unohtua liian pitkäksi aikaa ja sitten onkin pulassa. Juuri on pilalla ja uuden kehittely kestää aikansa. Muutenkin taikinajuuri voi joskus ottaa nokkiinsa jostain selittämättömästä syystä. Tiedä sitten onko purkki aavistuksen vinossa vai onko nouseva kuu syynä juuren huonoon käytökseen. Tällöin on hyvä, että juuresta on varakappale.


Taikinajuuren kuivaaminen ei ole vaikeaa. Ruoki taikinajuuri ja anna sen käydä useampi tunti. Kun juuri on parhaimmillaan vauhdissa, sekoita se hyvin ja ota 3 ruokalusikallista juurta ja levitä se hyvin ohueksi kerrokseksi leivinpaperin päälle. Laita kuivatettava juuri puhtaaseen ja ilmavaan paikkaan. (Käytin leivinpaperin alla peltiä, jolloin kuivuva juuri oli helpommin siirreltävissä.) Juuri alkaa hyvin nopeasti kuivumaan. Kun juuri on varmasti kuivunut, irroita se paperista ja murustele ilmatiiviiseen lasipurkkiin. Säilytä pimeässä ja kuivassa paikassa. Tässä vielä vaihekuvat:

Hyvässä vauhdissa oleva ruokittu taikinajuuri. Kupliminen olisi voimakkaampaa, jos en olisi kaatanut juurta pois purkista ja puhdistanut purkkia välillä. (Kun peset taikinajuuren kodin, käytä vain kuumaa vettä.)

Juuri levitetään näin ohueksi kerrokseksi kuivumaan. Laitoin illalla kuivumaan.

Ja aamulla juuri oli jo näin kuiva:

Kuivattu juuri murustellaan ja purkitetaan.

Herättäminen ei käy ihan tuossa tuokiossa. Siihen löytyi netistä monen monta ohjetta. Kokeilin paria erilaista tekniikkaa ihan vain uteliaisuuttani. Sen opin, että juurta ei pidä herätellä ja ruokkia liian nopeasti. Silloin ei saa ihan samaa kantaa olevia maitohappobakteereita ja villihiivoja kuin alkuperäisessä on, vaan taikinajuuri syntyy ihan uudelleen sen hetkisen ilman hiiva- ja bakteerikantojen mukaan. Maku- ja tuoksuero oli selkeä.  

Ei siis kannata oikaista ja iskea pientä lusikallista juurta suureen määrään jauhoja ja vettä, vaan pitää olla kärsivällinen. Sivuhuomautuksena: ajatukseni toimii taas kirjoittaessa. En kokeillut sitä, että miten kuivattu juuri toimisi, jos sitä laittaisi isomman satsin esim. 100 g + 100 g annokseen. Se pitää vielä kokeilla jossain vaiheessa. Nyt olen vähän kyllästynyt leikkimään juurella, joten ihan heti en tuota kokeile. Mieleni halajaa mm. suklaan ja appelsiinin pariin. Mutta asiaan, tässä ohjeeni, jolla sain parhaan tuloksen.

Aloitus
1 tl kuivattua leipäjuurta hyvin pieninä murusina
15 g vettä kädenlämpöisenä
15 g jauhoseosta

Pehmennä leipäjuurta 30 min vedessä silloin tällöin sekoitellen. Lisää jauhot, jätä heräilemään 12-20 tunniksi tai kunnes juuri kuplii. (Minulla meni aikaa yön yli.)
Pari tuntia ensimmäisen ruokinnan jälkeen alkaa näkymään pieniä kuplia.

2. ruokinta
25 g vettä
25 g jauhoseosta

Lisää juureen vesi ja jauho. Sekoita. Jätä harsolla peitettynä heräilemään noin 12 tunniksi. (Minulla alkoi parissa tunnissa kuplimaan.) Ruoki sitten taas.

3. ja 4. ruokinta
50 g vettä
50 g jauhoseosta

Ruoki taas juuri. Sekoita ja jätä harson alle taas n. 12 tunniksi. Ja ruoki sitten taas samalla määrällä.
Hyvässä vauhdissa olevaa heräteltyä juurta.

Jatko
Jatka tätä niin kauan, että sinulla on tarpeeksi hyvää taikinajuurta. Voit leipoa kaikesta kerralla, tai jos haluat pitää juuren, niin ruoki sitä niin kauan, että juurta on tarpeeksi (3-5 dl). Useamman ruokkimiskerran jälkeen voit ruokkia määrällä 100 g vettä ja 100 g jauhoja.

Hyvin herätelty taikinajuuri odottaa leivontaa.

Muutama yleisohje herätelemiseen vielä:

Sekoittele juurta välillä ruokkimisten välissä.

Kun juuri on hyvin voimissaan, voit ruokkia sen heti vaikkei sitä kahtatoista tuntia olekaan kulunut. Jos juuri ei lähde yhtään kuplimaan parin ruokinnan jälkeen, aloita alusta.

Käytä laadukkaita jauhoja. Itse tykkään seoksesta, jossa on 150 g luomuruisjauhoja ja 350 g luomuvehnäjauhoja. Luomussa on enemmän ravinteita hiivoille.

Tässä vielä kuva, jossa näkyy miten herätelty ja kuivatettu taikinajuuri toimi leivonnassa. (Resepti tulossa näihin sämpylöihin, kunhan teen nämä vielä kertaalleen. Arvatkaa, kuka ei muistanut merkitä ylös kaikkien aineksien määriä. Hyvä minä!)




sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Earl Grey kakku

Olen kirjoittanut tätä juttua jo noin kaksikymmentä kertaa huonolla menestyksellä. Saan sanan kirjoitettua ja sitten Neiti huutelee tai tekee jotain päätöntä. Nyt rakensin hänelle ison majan, jos hän vaikka viihtyisi siellä edes hetken. Turha toivo, maja tarvitsee lisää tilkettä peitoista. Viisi minuuttia myöhemmin, pääsen taas jatkamaan. Pieni nuhanenä on nyt ihan pikkuisen vaativalla päällä. Yöt menevät hulinaksi, joten voitte vaan kuvitella miten kaadun sänkyyn, kun Neiti on saatu unille.

Tällaisina päivinä on mukavaa, että pöydällä on kakku, josta voi leikata siivuja. Kuten Kapteeni Picardillakin, on minullakin Earl Grey yksi lempiteelaaduistani. Olen käyttänyt sitä konvehtien maustamisessa ja nyt halusin sitä kahvikakkuun appelsiinin maulla korostettuna. Itse kakkuun en laittanut appelsiinia, kuorrutukseen ja tarjoiluun lisukkeeksi sitäkin enemmän.


Earl Grey kakku

2-3 tl Earl Grey teetä hienonnettuna
0,5 dl kiehuvaa vettä
1 dl maitoa
100 g voita tai margariinia
150 g sokeria
2 kananmunaa
200 g erikoisvehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Voitele ja jauhota kakkuvuoka. (Käytin pyöreää, n. 24 cm halkaisijaltaan olevaa vuokaa.) Hienonna teelehdet hyvin esimerkiksi morttelissa. Ne jätetään kakkuun, eikä siivilöidä pois. Valitse sen vuoksi hyvälaatuinen Earl Grey tee. Laita teelehdet kippaan ja kaada kuuma vesi päälle. Anna hautua 3 minuuttia. Lisää sitten joukkoon kylmä maito.

Kakusta saa maidottoman käyttämällä maidon tilalla vettä ja rasvana maidotonta margariinia. 


Sekoita yhteen jauhot ja leivinjauhe. Vatkaa voi ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi sähkövatkaimella. Lisää joukkoon munat yksi kerrallaan vatkaten. Lisää taikinaan teeseos sekä jauhot. Sekoita tasaiseksi. Kaada taikina vuokaan. 

Paista 175 asteisessa uunissa n. 35-40 minuuttia tai kunnes kakku on kypsä. (Tikulla kokeltaessa tikkuun ei jää enää taikinaa.) Anna kakun jäähtyä ja valmista kuorrutus.

Kuorrute

125-250 g tomusokeria (määrä riippuu siitä kuinka paljon haluat kuorrutetta)
appelsiinimehua sen verran, että saat hyvin levitettävän kuorrutteen

Sekoita kuorrutteen aineet yhteen. Lisää appelsiinimehua niin paljon, että kuorrutteesi on sopivaa levitettäväksi. Kuorruta kakku. 

Minulta loppui tomusokeri kesken. Kuorrutetta on hyvin ohut kerros, siksi lisäsin tarjoiluun vielä reilusti appelsiinimarmeladia. Ainakin minulla käy niin, että tomusokeri loppuu aina kesken, kun alkaa tekemään kuorrutteita. Sitä pitäisi ostaa useampi paketti kerralla, kunhan joskus muistaisi. 

Ihana illan teehetki. Herkullista, ei liian makeaa ja yhteensopivaa. 



maanantai 19. tammikuuta 2015

Appelsiinien aikaan, 4 ohjetta säilöntään ja ruokiin

Jostain syystä uskon muidenkin innostuneen ostamaan edullisia appelsiineja. Niitä saa nyt hyvään hintaan ja ainakin meille on osunut makeita ja maukkaita yksilöitä. Sattuipa tämä Sulo Vilen ostamaan sen viiden kilon tarjoussatsinkin eräästä nimeltä mainitsemattomasta kaupasta. Siinä oli hommia hetkeksi aikaa. Meillä onkin käytetty appelsiinia nyt todella monipuolisesti. Kerron nyt muutaman säilöntäohjeen sekä parit muutkin reseptit.
Jogurttiset appelsiinimaljat maistuvat esimerkiksi brunssilla tai vaikkapa jälkiruokana.

Appelsiinisalaatti

n. 3-4 hengelle

3-4 appelsiinia
punasipulia maun mukaan
oliiveita maun mukaan
vastarouhittua mustapippuria
---
2 rkl oliiviöljyä
2 tl balsamiviinietikkaa
tilkkanen hyvää juoksevaa hunajaa tai hippunen sokeria
1 rkl appelsiininmehua
ripaus suolaa


Fileoi appelsiinit ja leikkaa ohuiksi viipaleiksi. Viipaloi punasipuli. Asettele ne kauniisti lautaselle. Laita päälle oliiveja ja mustapippuria maun mukaan. Sekoita yhteen oliiviöljy, etikka, makeutus, appelsiininmehu ja suola. Valuta haluamasi määrä päälle. Tarjoile.



Jogurttiset appelsiinimaljat
4 annosta

4 dl turkkilaista jogurttia, tai valutettua tavallista maustamatonta jogurttia
1 rkl luomuruokosokeria
1 tl raastettua appelsiininkuorta, vain keltainen kuoriosa
4 dl mustikoita
3-4 appelsiinia kuorettomina lohkoina

Pese hyvin yksi appelsiini. Raasta kuori. Sekoita kuoriraaste ja sokeri jogurtin joukkoon. Laita annosmaljoihin ensin mustikoita, sitten appelsiinia, sitten jogurtti, toista kerros. Laita päällimmäiseksi koristeeksi mustikoita ja appelsiinia. Tarjoile heti.



Appelsiinimarmeladi

2 kg appelsiineja
2 sitruunaa 
1 pkt hillo-marmeladisokeria (Dansukker)

Pese huolellisesti 3 appelsiinia. Raasta niiden kuori, vain keltainen kuoriosa. Leikkaa sitten kaikki appelsiinit ja sitruunat kalvottomiksi lohkoiksi. (Leikkaa ensin kuori pois ja sitten näet missä menee kunkin lohkon kalvo.) Tämä kannattaa tehdä kattilan päällä. Purista vielä kaikki mehutipat appelsiinin jämästä kattilaan. Laita lohkot kattilaan myös. Lisää hillo-marmeladisokeri kattilaan. Sekoita. Anna kiehua 10-15 minuuttia. Tölkitä ja säilytä jääkaapissa. Tästä tulee noin 6 dl marmeladia. (Ohje Dansukker)


Appelsiini-vaniljacurd

1-2 appelsiinia
1 sitruuna
1 vaniljatanko tai 2 tl vaniljauutetta
6 dl tomusokeria
3 kananmunaa
125 g voita

Pese appelsiini. Raasta sen kuori, pelkkä keltainen osuus. Purista mehu hedelmistä. Tarvitset mehua yhteensä 1,5 dl. Mittaa kattilaan mehu, tomusokeri, halkaistu vaniljatanko tai vaniljauute sekä kananmunat. 

Kuumenna miedolla lämmöllä sekoittaen ja keitä niin kauan, että curd sakenee. Anna jäähtyä pari minuuttia. Ota pois vaniljatanko. Kuutioi sinä aikana voi. Sekoita voipalat joukkoon. Purkita puhtaisiin ja desinfioituihin purkkeihin. Säilytys jääkaapissa, noin kaksi viikkoa tai pakastimessa pari kuukautta. (Huom! Voit laittaa vaniljatangon puoleksi tunniksi maustamaan mehua ennen keittämistä. Niin siitä irtoaa enemmän makua.


Seuraavassa postauksessa keksitään näille säilykkeille muitakin käyttötarkoituksia kuin paahtoleivän voitelu.

Pst. Vielä vinkkinä: laita pakastimeen ohuena kerroksena appelsiinin kuoriraastetta Minigrip-pussiin sekä jääpalapusseihin appelsiinimehua. Näin sinulla on aina leivontavara pakkasessa. Sama vinkki toimii myös limen ja sitruunan kanssa. Kalvottomia appelsiininlohkoja voi myös pakastaa. Ne ovat herkullisia hieman jäisinä. Laitan niitä mm. salaatin päälle ja saatan syödä niitä ihan sellaisenaankin. 





torstai 15. tammikuuta 2015

Mehevät browniet leipäjuurella, mitä?

En ole vieläkään lopullisesti seonnut, ehei, ei lähelläkään. Leipäjuuren avulla voi todellakin tehdä myös makeita leivonnaisia ja vielä leivinjauheella kohotettavia. Olen nähnyt monia ohjeita erilaisista kakuista. Koska oma levainini jaksaa hyvin reippaasti, halusin itsekin kokeilla minkälainen tulee suklaisesta browniesta, kun siihen vähän lirauttaa joukkoon juurta. Käytin ruokittua juurta ja annoin sen herätellä jauhoja hetken, jotta mehevä maku korostuisi ja syventyisi. Nyt en halunnut korostaa liikaa leipäjuuren happamuutta, vaan tuoda esiin pienen vivahteen, jota ei edes osaisi heti yhdistää oikeaan lähteeseen.

Brownie on mehevää ja siihen sopii kuin nenä päähän valkosuklainen voikuorrute. Ilman sitä leivonnainen on aika suklainen. Heti paiston jälkeen maussa on pieni häivähdys leipää, mutta sitä ei tajua, että mistä se tulee. Seuraavana päivänä maut ovat sulautuneet ja kädessä on mehevä ja suklainen herkkupala. 


Brownie

200 g ruokittua levainia
200 g maitoa
200 g erikoisvehnäjauhoja
---
250 g sokeria
50 g kaakaojauhetta
1,5 tl leivinjauhetta
150 g voisulaa
2 tl vaniljauutetta
2 kananmunaa
---
100 g suklaarouhetta

Sekoita levain, maito ja vehnäjauhot. Peitä leivinliinalla ja anna seoksen heräillä 2-4 tuntia. 

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Leivinpaperoi tai voitele ja jauhota noin 25 cm x 25 cm x 5 cm vuoka. Sekoita yhteen sokeri, kaakaojauhe ja leivinjauhe. Lisää seokseen voisula, vanilja ja kananmunat yksi kerrallaan vatkaten. Yhdistä joukkoon levain-seos. Sekoita kärsivällisesti sekaisin, se ei suju ihan silmänräpäyksessä, mutta kyllä ne sekoittuvat. Lisää lopuksi suklaarouhe taikinan joukkoon.

Kaada vuokaan ja paista 25-35 minuuttia tai kunnes brownie on kypsää. Pinta voi repeillä hieman, mutta se ei haittaa, koska päälle tulee vielä kuorrutus. 

Anna jäähtyä rauhassa, mielellään yön yli. Peitä yöksi foliolla tai muovilla.  


Kuorrute

200 g voita huoneenlämpöisenä
200-250 g tomusokeria
130 g valkosuklaata sulatettuna
1 tl vaniljauutetta

Vatkaa huoneenlämpöinen voi vaahdoksi. Lisää vähitellen joukkoon tomusokeri. Lisää vatkaten joukkoon valkosuklaa. Vatkaa hetki ja lisää vielä vaniljauute. Sen jälkeen vatkaa vielä parin minuutin ajan, jotta kuorrute on kuohkeaa. (Lisää joukkoon tomusokeria, jos näyttää liian ohuelle.) Levitä brownien päälle. Koristele suklaalla halutessasi. Säilytys kuorrutettuna jääkaapissa tai pakastimessa. 

Vinkki: Valkosuklaa palaa helposti, joten sitä ei saa liian kuumassa sulattaa. Lisäksi jos laittaa voiseokseen liian kuumaa suklaata, se voi pahimmassa tapauksessa juoksettua. 


Minulla on menossa mielenkiintoinen kokeilu leipäjuuren kanssa. Aloitin sen kuukausi sitten. Ruokin juuren, annoin sen heräillä yön yli ja sitten levitin juurta kolme ruokalusikallista leivinpaperille hyvin ohueksi kerrokseksi. Juuri kuivui hyvin kauniisti huoneenlämmössä. Murensin sen purkkiin hiutaleiksi. Suljin purkin hyvin tiiviisti ja laitoin sen kaappiin kuukaudeksi, jotta näkisin kuinka hyvin se pysyy hyvänä. Tähän asti hiutaleet ovat säilyneet hyvin. Nyt on tarkoitus aloittaa herätysprosessi. Jotta saan pidettyä alkuperäisen hiiva- ja bakteerikannan, herätys on tehtävä hitaasti. Kerron teille myöhemmin, miten tässä käy. Toivottavasti homma onnistuu, sillä se helpottaisi leipojan elämää. Sitä olisi aina varastossa levainia, jonka saisi heräteltyä leivontakuntoon kolmessa, neljässä päivässä. Lisäksi olisi varmuusvarasto, jos juurelle kävisi jotain. Elämä leipäjuuren kanssa ei aina välttämättä suju niin kuin Strömsössä.









tiistai 13. tammikuuta 2015

Kookospiiras rommikastikkeella ja inkiväärijuomaa

Jamaikalaisen illan toisen osan postauksessa pääosassa on aivan ihana jälkiruoka. Kuoreton kookospiiras ja rommikastike. Kumpikin on ihan ok pelkästään, mutta yhdessä, voi ihanuus kuinka hyvää! Kastike imeytyy piiraaseen ja maustaa sen karamellisella rommin maulla. En yhtään ihmettele, että tämä resepti on niin pidetty. Piiras kannattaa suurinpiirtein uittaa kastikkeessa, herkullista!

Kookospiirakka Bonefish grillin tapaan

2 dl maitoa
2 dl kuohu- tai vispikermaa
6 kananmunaa
0,5-1 dl sokeria, maun mukaan
1 dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljauutetta
4,5 dl kookoshiutaleita

Mittaa kaikki muut ainekset kulhoon, paitsi kookoshiutaleet. Vatkaa seosta pari minuuttia. Lisää joukkoon kookoshiutaleet ja kaada voideltuun vuokaan. Paista 175 asteessa 35-45 minuuttia tai kunnes se on kauniin kullankeltainen. Ota pois uunista ja anna jäähtyä hetki.

Tuosta näkyy kypsän piiraan väri. Varjoista johtuen reunat näyttävät tummemmilta kuin ovat. Tämä on tätä Suomen ihanaa talvea, kun on niin pimeää. Tosin kuvakin on otettu siinä iltakymmenen aikoihin. 

Rommikastike

200 g voita
200 g fariinisokeria
2 dl tummaa rommia

Mittaa kattilaan voi ja fariinisokeri. Kuumenna keskikovalla lämmöllä sekoitellen niin kauan, että sokeri sulaa. Lisää joukkoon rommi (kuohahtaa ja tulee melkoiset huurut) ja keitä vielä yksi minuutti. Kastike on valmista.

Leikkaa pala piirakkaa, valele päälle kastiketta ja laita vielä kermavaahtoa viereen tarjolle. Piiras on parasta hieman lämpimänä. Kastike erottuu kylmässä, mutta kun sen kuumentaa, sen saa taas kuntoon.

Inkiväärijuoma (Jamaikalainen inkivääriolut)

300 g tuoretta inkivääriä
1,2 l kuumaa vettä
1-2 kokonaista neilikkaa
0,2 tl ruokasoodaa (tosi vähän!)
1 limen mehu
1-2 dl sokeria, makusi mukaan

Kuori inkiväärit ja laita ne tilavaan purkkiin. Kaada päälle vesi. Lisää joukkoon neilikka ja ruokasooda. (Tässä pitäisi käyttää viinikiveä, mutta sitä ei saa Suomesta. Korvataan se ruokasoodalla.) Sekoita vähäsen ja laita kansi päälle. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi, nosta sitten jääkaappiin. Anna maustua yön yli. Ota sitten jääkaapista. Siivilöi käyttäen suodatinkangasta (sideharso, suodatinpussipaperi). Lisää joukkoon limen mehu ja sokeri. Sekoita kunnes sokeri liukenee. Laita takaisin purkkiin ja nosta jääkaappiin viilentymään. Tarjoile jääpalojen kera. Rommia voi lisätä, jos haluaa.

Inkiväärijuoman maku oli yllättävän pehmeä voimakkaasta inkivääristä huolimatta. Niin hyvää, että nyt on jääkaapissa tulossa toinen satsi. (Ohje: Cook like a jamaican/Fay)

Koko ateria pääruokineen kannattaa valmistaa näin:

  • Laita edellisenä iltana kana marinoitumaan.
  • Valmista edellisenä iltana inkiväärijuoma siihen vaiheeseen, että inkivääri, neilikka, vesi ja sooda ovat jääkaapissa. Voit tehdä juoman jo vaikka pari päivää ennen, jos haluat. Maku saattaa voimistua hieman, mutta laimenna vedellä tarvittaessa.
  • Valmista piiras ja kastike saman päivän aamuna. Lämmitä ennen tarjoilua. Halutessasi voit jättää valmistamisen siihen, että kun kana tulee uunista, teet piiraan nopsasti ja paistat sen ruokailun aikana. Kastike syntyy myös nopeasti. 
  • Tee coleslaw jääkaappiin 2-3 tuntia ennen ruokailua.
  • Laita kana uuniin tuntia ennen ruokailua ja valmista leivät kanan paistamisen aikana.



sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Jamaikalainen ilta - Jerk-maustettu kana, jalapenoleipä ja coleslaw

Jamaica! Kylmän ilman nipistellessä poskipäitä on ihana ajatella lämpöisiä maita ja antaa mausteiden lämmittää sisältä päin. Suunnittelin koko menun jamaikalaisten ruokien pohjalta. Tarjolla oli jerk-maustettua kanaa, coleslaw'ta, jalapeno-leipää, inkiväärijuomaa ja kookospiirakkaaa rommikastikkeella. Ateria oli herkullisin tänä vuonna. Tiedä sitten mistä johtui. Ehkä siitä, että oli nälkä ja siitä, että ruoka oli todella hyvää! Ideoita hain vähän joka puolelta. Poimin parhaat ajatukset ja yhdistelin niitä. Jerk-maustetun kanan ohjeita oli yli kolme miljoonaa. Luin liiankin monta ohjetta ja muodostin niistä oman suosikkini.


Sananen raaka-aineista. Olen varmasti kyllästymiseen asti jauhanut chileistä ja jatkan sitä taas. Oikeasti, niissä on eroja. Kaupasta tähän vuoden aikaan chilejä hankkiessa on melkoinen uhkapeli menossa. Mutta minkäs teet, jos ei ole pakastimessa varastoa, niin kuin meillä onneksi on. Halusin testata miten käy kaupan valikoiman kanssa ja ostin jalapenoja ja "chilejä" (Scotch bonnet olisi parempi - ei löytynyt). Jalapenoissa oli onneksi makua. Se kaupan normaali "lajikkeeton" punainen chili oli kuin olisi paprikaa syönyt. Sen kohdalla ei ollut tuuria.

Kanan ostaminen on nykyään omantunnon asia. Luomukanaa löytyy huonosti ja kun sitä löytyy, on hinta melko suolainen. Nykyään olen ostanut eettisesti parempaa Naapurin maalaiskanaa perusbroilerin sijasta. Se on oikeasti hyvä tuote. Maku on paljon parempi kuin kaupan surullisisssa broilereissa. Koostumus on miellyttävämpi ja omatunto rauhoittuu hieman. Hinnoittelu on huomattavasti luomua inhimillisempi. Tästä linkistä voit käydä lukemassa Naapurin maalaiskanan elämästä. Huom! Tämä ei ole sponssattu mainos, vaan kyse on siitä, että olen johonkin tuotteeseen tyytyväinen ja haluan kertoa siitä muillekin.

Ohje vaikuttaa todella pitkältä, mutta siitä huolimatta kaikki ruoat olivat todella helppotekoisia. Se oli juuri niin leppoisaa kokkailua kuin haluaisi jamaikalla olevankin. Tässä postauksessa laitan pääruoan ohjeet, seuraavassa tulee sitten jälkiruoka ja juoma sekä vinkit siihen, miten koko kokonaisuus kannattaa valmistaa vaikkapa illanviettoa ajatellen.

Jerk-maustettu kana

1 Naapurin maalaiskananpoika, kokonainen

0,5 rkl maustepippureita
1 tl mustapippureita
2 tl suolaa
1 rkl sokeria
1 tl kuivattua timjamia
0,5 tl kanelia
ripaus muskottipähkinää ja inkivääriä
---
1 limen kuori ja mehu
1 appelsiinin mehu
0,5 dl soijaa
0,5 dl omenaviinietikkaa
---
2 kevätsipulia
2-3 Jalapenoa tai Scotch bonnet chiliä
2-4 valkosipulin kynttä

Jauha morttelissa ensimmäisen osan (pippurista inkivääriin) mausteet hienoksi. Kaada tehosekoittimeen tai muuhun vastaavaan koneeseen nesteet ja mausteseos. Lisää hieman silputtuna sipulit, chilit ja valkosipuli. Käytä konetta niin kauan, että saat aikaiseksi marinadin, jossa ei ole mahdottoman isoja paloja.


Laita kana kulhoon ja kaada marinadi päälle. Kaavi kaikki sattumat joukkoon. Hiero marinadia hieman kanaan. Peitä kulho kelmulla tai kannella ja anna marinoitua vähintään 8 tuntia. Käännä kanaa kerran pari marinoinnin aikana.

Ota kana noin puoli tuntia ennen kypsennystä huoneenlämpöön. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Grillatessa tästä tulisi aivan paras, mutta huumorintajuni ei riittänyt siihen, että olisin mennyt ulos pakkaseen grillaamaan. Uunissa kana kypsyy seuraavasti: Laita uunin keskivaiheille tai pikkuisen sen yläpuolelle ritilä. Sen alapuolelle uunipelti, jonka olet suojannut foliolla tai leivinpaperilla. Pellille valuu nesteitä kanasta ja suojaamalla pellin, säästyt tiskiltä.

Valuta vähän ylimääräisiä marinadeja pois, kaikkea ei kannata poistaa. Laita kana ritilälle ja paista 200 asteessa 50 minuuttia. Viimeiseksi kymmeneksi minuutiksi voi laittaa uunin grillin päälle, jos haluaa. Ota pois uunista ja anna vetäytyä ennen paloittelua.

Tämä oli niiiiiin hyvää!

Coleslaw jamaikalaiseen tapaan

1 rkl rypsiöljyä
1 rkl omenaviinietikkaa
1 tl sinappia
1 tl sokeria
ripaus suolaa ja pippuria
vähäsen valkosipulia murskattuna maun mukaan

n. 6-7 dl kaalia raasteena
2 kevätsipulia hienonnettuna
1 porkkana raasteena

Mittaa kulhoon öljy, etikka, sinappi, sokeri, suola ja pippuri. Sekoita. Lisää joukkoon kaali, sipuli ja porkkana. Sekoita hyvin yhteen. Peitä kulho ja nosta jääkaappiin marinoitumaan ainakin pariksi tunniksi. Seos säilyy hyvin seuraavaan päivään. (Ohje: Cook like a jamaican/Fay)



Jalapenoleipä

Tätä helpompaa leipää ei enää ole. Kiitos Jamie Oliver!

250 g maustamatonta jogurttia
250 g erikoisvehnäjauhoja
0,75 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
1 jalapeno ohuina viipaleina

Sekoita yhteen leivinjauhe, suola ja jauhot. Lisää joukkoon jogurtti. Vaivaa sen verran, että taikina alkaa pysymään koossa. Älä vaivaa liikaa ettei taikina sitkisty. Jaa taikina neljään osaan. Kauli jokainen noin 2 mm vahvaksi. Painele mukaan jalapenot. Paista hyvin kevyesti öljytyllä paistinpannulla noin 2-3 minuuttia kerran välissä kääntäen. Paistinpannun pitää olla kuuma ennen kuin alat paistamaan. (Leivän voi valmistaa myös grillissä kesällä.)

Tämä ateria kannattaa valmistaa näin:
  • Laita edellisenä iltana kana marinoitumaan.
  • Tee coleslaw jääkaappiin 2-3 tuntia ennen ruokailua.
  • Laita kana uuniin tuntia ennen ruokailua ja valmista leivät kanan paistamisen aikana.
Pst. Jos haluat valmistaa aterian keliaakikolle, laita leivän tilalle vaikkapa jamaikalaista riisiä. Google löytää monta ohjetta siitä. (Mikäli itseni tunnen oikein, tulen testailemaan noita riisiohjeitakin lähiaikoina, vaikuttivat niin herkullisilta.) Muista tarkistaa myös coleslaw'ssa käytettävän sinapin raaka-aineet. Maidoton leipä syntyy käyttämällä soijajogurttia.

Seuraavassa postauksessa on sitten jälkiruoka ja inkiväärijuoma, josta meinaan kehitellä myös terveysversion flunssakauden keskelle. Jälkiruoka on kookoksen ja rommin ystäville melkoinen elämys. Nyt on ihan pakko mennä leikkaamaan yksi pala lisää ja tekemään annos, koska en ole kuviin täysin tyytyväinen. Mikä vahinko, että joutuu vielä syömään lisää kookosherkkua!

torstai 8. tammikuuta 2015

Helpot sitruunapiirakkapalat

Olen jo aiemminkin kertonut siitä kuinka paljon pidän sitruunasta leivonnaisissa. Melkein mikä tahansa leivonnainen saa olla muutamaa palaa lukuunottamatta rauhassa jääkaapissa odottelemassa, mutta ei sitruunapiirakka. Se ei meillä kauaa vanhene. Ihan paras syömäni sitruunapiirakka tehdään tällä ohjeella, mutta aina ei jaksa säätää ja herkkua haluaa helpommalla. Silloin ratkaisuna toimii tällainen helppotöinen ohje.
Pohja:

125 g vehnäjauhoja
115 g voita tai maidotonta margariinia huoneenlämpöisenä
30 g tomusokeria
1 tl vaniljasokeria

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Nypi kevyesti jauhot ja rasva sekaisin. Lisää sokerit. Nypi vielä hetki sekaisin. Nyt ei ole tarkoitus tehdä taikinapalloa, vaan taikina saa jäädä murumaiseksi rakenteeltaan. 

Painele taikina ohueksi kerrokseksi voidellun tai leivinpaperoidun vuoan pohjalle kostutetuilla käsillä. Itse käytin 24 cm x 24 cm vuokaa leivinpaperoituna. Painele varovasti muutamaan kohtaan haarukalla reikiä. Taikina ottaa herkästi haarukkaan kiinni, älä menetä hermojasi. Esipaista pohjaa 20 minuuttia.

Täyte

2 isoa kananmunaa
1 keltuainen
200 g sokeria
2 rkl vehnäjauhoja
0,6 dl sitruunamehua (iso sitruuna tai 1,5 tavallista)
2 tl raastettua sitruunankuorta (hienolla terällä, vain keltainen osa)

Vatkaa munat ja keltuainen sekä kevyesti sekaisin. Lisää joukkoon loput aineet ja vatkaa parin minuutin ajan. (käsivatkain riittää) Kaada täyte esipaistetun pohjan päälle. Paista 25 minuuttia tai kunnes täyte on hyytynyt ja pinnalle muodostuu kevyt sokerinen vaalea pinta. Ota pois uunista ja anna jäähtyä. 

Marenki

1 valkuainen
2 rkl sokeria

Vatkaa valkuainen vaahdoksi, lisää joukkoon sokeri ja vatkaa kunnes seos on kiiltävää ja pysyy ylösalaisin käännetyssä kulhossa. Levitä päälle ja "polta" pinta puhalluslampulla. Leikkaa paloiksi ja tarjoile. Pidempi säilytys jääkaapissa, 2-3 päivää. Marenki voi kostua, mutta maku ei sinänsä kärsi.

Voit jättää halutessasi marengin pois ja ripotella pinnalle tomusokeria.

Ohjeelle pohja löytyi Allrecipestä. 

Joulupukki oli ihana. Hän oli todellakin ajatellut meitä. Katsokaapas kuinka hyvältä rosmariini näyttää nyt, kun se nauttii olostaan:

Ei ole ihan sanottua, että rosmariini pärjää talvella sisällä. Ei meilläkään aina, mutta nyt varsinkin on toiveita, kun katossa killuu tämä:

Kunnollinen kasvilamppu! Jeee, kiitos joulupukki! Toivoin yrteille "kasvatuslaitosta", mutta tämä olikin paljon fiksumpi valinta. Kukkien innokas kastelija kuitenkin löytyy taloudesta, joten se laitos olisi ollut vähän turha verrattuna lamppuun. Tämän kanssa saavat nämä hyvän alun:

Puhumattakaan näistä chilien siemenistä:
Sanokaa minulle: Ei Minna, sinä et tarvitse enää yhtään chilin siementä. Mieleni tekee yhä tilata muutamaa lajiketta. Chilien kasvatushulluus on ihan omaa luokkaansa...






sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Energiapallot

Neljänkympin kriisi se vaan pahenee. Voin kertoa, että ei ole kiva huomata kymmenittäin harmaita hiuksia samaan syssyyn sen tosiseikan kanssa, että hiusten värjääminen aiheuttaa minulle paljon ihottumaa. Tuli hieman epätoivoinen olo peilin edessä - pakkasihottumaa kasvoissa, kolmen sentin tyvikasvu ja sitten vielä vielä ne harmaat (oikeastaan vitivalkoiset) paksut jököttävät hiukset. Sohvalla asiaa surkutellessani miehelleni, en ajatellut yhtään kenelle asiaa valitin. Armaani kommentoi hyväntahtoisesti - Suu kiinni siellä sohvalla. Terveisin kaksikymppisenä kaljuuntunut. Samantien tajusin oman turhamaisuuteni ja suorastaan hölmöyteni. Okei, myönnetään, ei se harmaantuminen ja hiusten värjäämisen lopettaminen nyt maailman loppu ole, vielä minulla sentään on hiukset päässä.

Kriiseillessä on hyvä taas korjata syömisiään joulun jäljiltä ja palata takaisin terveellisemmälle linjalle. Suklaakonvehti kahvin kanssa korvaantuu terveellisemmällä pallerolla. En tule varmaan enää toimeen ilman päivittäistä energia-annosta pienen herkun muodossa. Näitä on niin kiva kehitellä lisää ja laittaa erilaisia aineksia eri patukoihin tai palleroihin. Tosin kaikissa peruspohja on melko samanlainen, paljon pähkinöitä. Niin on näissäkin, tosin valinnaisuus on isompi kuin monessa muussa ohjeessani. Monta raaka-ainetta voi vaihtaa toiseen, joten näitä palleroita voi tehdä niin keliaakikko kuin maitoallergikkokin.


15 palleroa

50 g juoksevaa hunajaa
2-3 rkl kookosöljyä
100 g manteli- tai maapähkinävoita
1 tl vaniljauutetta
20 g proteiiinijauhetta (maitojauhetta hätätapauksessa)
2,5 dl sattumia (pähkinöitä, siemeniä, kuivahedelmiä tai -marjoja)
50 g kaura- tai spelttihiutaleita (tai riisi tai ruis tai tattari)

Sekoita hunaja, nestemäinen kookosöljy, pähkinävoi ja vaniljauute hyvin notkeaksi seokseksi. Hienonna sattumia aika pieniksi. Esimerkiksi pinjansiemenet olivat jo liian isoja. Sekoita sattumat, proteiinijauhe sekä hiutaleet hunajaseoksen joukkoon. Puristele noin 3 cm halkaisiljaan oleviksi palloiksi ja laita kiinteytymään jääkaappiin.

Yhdessä pallerossa on noin 110 kcal, sattumista riippuen. Proteiineja noin 4 g, hiilihydraatteja 10 g ja rasvaa 15 g. Kovin kevyttä kamaa nämä eivät ole, mutta nyt ei ole tarkoituskaan. Sen sijaan on ajatuksena saada näistä energiaa kiireisenä päivänä nopeasti. Luvut ovat vain suuntaa antavia, koska jokainen valitsee itse omat suosikkinsa raaka-aineiksi.


Taco-kanarulla

Lapsi on äidilleen näemmä lapsi, vaikka lapsi lähentelee keski-ikää. (Saanen huomattaa, että keski-ikä alkaa nykyään myöhemmin kuin aiemmin....