sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Keikahtanut hedelmäkakku

Suunnitelmissani oli ottaa tästä kakusta hienot kuvat. Ajattelin kietoa reunaan silkkinauhaa ja minun piti asetella kakku kauniisti joulukoristeiden kera. Mutta tiedättekö mitä? Kakku oli niin hyvää, että ei se sujunutkaan niin. Leivoin kakun illalla ja ajattelin kuvata sen seuraavana aamuna. Päivä valkeni harmaana ja pimeänä. En saanut kuvattua kakkua niin kuin halusin, en viitsinyt edes yrittää sillä valaistuksella (Tiedän, pitäisi investoida vähäsen kuvien valaisemiseen.) Sitten totesin, että pitäähän sitä maistaakin etten vaan tee turhaa työtä. Maistelimme kakkua todella hartaasti. Kun kakkua oli enää pari palaa jäljellä, tajusin kuvien olevan yhä ottamatta. Positiivista on se, että kakku on herkullista, tosi hyvää vaihtelua tavalliselle hedelmäkakulle. 

Keikahtanut hedelmäkakku

2 kakkua tai 1 iso

Pohjalle

100 g voita
150 g fariinisokeria
2 rkl glukoosisiirappia tai hunajaa
0,5 tl kanelia
0,5 tl inkivääriä
ripaus neilikkaa
-----
450 g kuivattuja hedelmiä oman maun mukaan


Taikina


400 g sokeria
400 g jauhoja
2 tl leivinjauhetta
1,5 tl kanelia
175 g voita tai margariinia huoneenlämpöisenä
2 dl kermamaitoa (puolet kermaa, puolet maitoa)
0,75 dl rommia
2 tl vaniljauutetta
4 isoa kananmunaa

Laita leivinpaperi irtopohjavuoan pohjalle ja anna sen tiiivistää reunat. Mittaa voi, sokeri ja mausteet kattilaan ja lämmitä miehdohkolla lämmöllä niin kauan, että sokeri on sulanut. Kaada seos vuokaan ja levitä se tasaiseksi. Kaada päälle kuivatut hedelmät.


Sekoita yhteen sokeri, jauhot ja leivinjauhe isossa kulhossa. Lisää joukkoon pehmeä rasva. Vatkaa vatkaimella tai yleiskoneella sekaisin niin kauan, että seos on hiekkamaista. Sekoita yhteen maito, rommi ja vanilja. Lisää taikinaan ja vatkaa hyvin sekaisin. Lisää sitten munat yksi kerrallaan vatkaten. 

Levitä sitten kakkutaikina päälle ja paista 175 asteessa 25-60 minuuttia. Aika riippuu todella paljon kakun koosta.


Huom! Kakku sopii hyvin pakastettavaksi. Voit leipoa tämän hyvissä ajoin ennen h-hetkeä.


Tässä vielä muutama muistutus aiemmin julkaisemistani jouluisista kakuista.

Yksi ehdottomista suosikeistani on Appelsiini-taatelikakku


Taateli-Daimkakku syntyi sattumalta ja hyvä, että syntyi.

Arabialaiset maustepalat ovat erilainen versio rakastetusta arabialaisesta maustekakusta.

Joulukakkuon myös aivan ihanaa.









torstai 27. marraskuuta 2014

Piparkakkucookiet

Näitä jouluntuoksuisia cookieita kehittelin pitkään ja hartaasti. Liikaa sokeria, liian makeaa suklaata, liian vähän leivinjauhetta, enemmän kermaa ja vaikka mitä pieniä virityksiä tein ennen kuin sain cookieista mieluisia. Paistoin yhtä cookieta kerrallaan uunissa, jotta saimme kehiteltyä koostumuksesta sopivan. Maistelimme Neidin kanssa niin paljon cookieita, että ne tulivat melkein korvista. Olin hyvin ylpeä tyttärestäni, kun hän osasi jo analysoida makuja. "Äiti, näissä on liikaa siirappia." Maistettuani sitä satsia itsekin, huomasin Neidin olevan ihan oikeassa, siirapin maku jyräsi muut maut. Lopulta saimme juuri sopivan koostumuksen ja maun kasaan.

Näissä cookieissa maistuu joulu ja suklaa, voiko enää muuta toivoa?

Piparkakkucookiet
n. 25 kpl

4,5 dl vehnäjauhoja
2 rkl kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
1 tl inkivääriä
0,25 tl pomeranssia
0,25 tl neilikkaa
100 g tummaa suklaarouhetta, maidotonta tarvittaessa
---
170 g maidotonta margariinia tai voita huoneenlämpöisenä
0,5 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
0,5 dl siirappia
55 g kermaa tai soijaruokakermaa (tai 1 kananmuna)*
---
raesokeria

Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. Sekoita jauhot, mausteet, leivinjauhe, kaakao ja suklaarouhe sekaisin. Vatkaa margariini ja sokerit notkeaksi, lisää joukkoon siirappi ja vatkaa vielä puolisen minuuttia. Lisää joukkoon kerma ja jauhot ja sekoita nopeasti taikinaksi.

Pyörittele taikinasta noin pari senttiä halkaisijaltaan olevia pallosia ja paina ne kevyesti raesokeriin. Laita leivinpaperoidulle pellille ja jätä tilaa väliin leviämistä varten. Paista noin 12 minuuttia keskitasolla. Anna jäähtyä viitisen minuuttia pellillä, sitten ritilän päällä loppuun.


*Kerman määrän mittaaminen sujui minulta niin lahjakkaasti, että päädyin sitten punnitsemaan tölkin, jotta tiesin käyttämäni määrän. Kermaa on lisätty taikinaan siis pikkuisen yli puoli desilitraa. Vaihtoehtoisesti voi käyttää myös kananmunaa, jos se sopii ruokavalioon.

Mmm. Piparipurkki on taas täynnä, ainakin hetken.

Piparit säilyvät huoneenlämmössä viikon verran Sopivat myös pakastettaviksi.

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Helppo vehnäinen levain-leipä

Avasin jääkaapin oven ja silmäilin välipalatarpeita. Yhtäkkiä silmäni osuivat uuteen taikinajuureeni. Jösses sentään, kun se eli omaa elämäänsä. IT'S ALIVE! oli varsin oikeutettu huudahdus siinä kohtaa. En ole ikinä ennen nähnyt näin reippaasti toimivaa taikinajuurta. Sitä en kyllä osaa sanoa, että onko se hyvä vai huono juttu. Joka tapauksessa juuri oli niin innokas, että siitä oli syytä leipoa ennen kuin se olisi itse mennyt uuniin asti. Päädyin tekemään hyvin helppotekoista ja vähää vaivaa vaativaa leipää.



Vaalea levain-leipä
2 kpl

200 g levainia, ruokittua ks. tämä postaus
3,5 dl kädenlämpöistä  vettä
2 tl kuivahiivaa, jos käytät hyvin uutta levainia
0,5 rkl sokeria
600 g erikoisvehnäjauhoja
2-2,5 tl suolaa

Mittaa ainekset kulhoon ja vaivaa pehmeäksi taikinaksi. Käsin yli 10 minuuttia, koneella 6-7 minuuttia. Peitä liinalla ja anna nousta pari tuntia.

Kumoa taikina varovasti jauhotetulle pöydälle ja jaa kahtia. Muotoile varovasti leiviksi. Nosta leivinpaperoidulle pellille nousemaan leivinliinan alle. Anna kohota ihan rauhassa tunnin verran. Laita nousemisen loppuvaiheessa uuni lämpenemään 250 asteeseen.

Kostuta leivät sumuttamalla tai voitelemalla vedellä. Vedä terävällä veitsellä pari viiltoa leipiin ja nosta uuniin. Laske uunin lämpö heti 220 asteeseen. Paista 20-30 minuuttia tai kunnes ne ovat kypsiä.

Tällainen leipä ei liikoja päällysteitä kaipaa. Sisältä pehmeää, päällä rapea kuori, ei liian hapanta. Tässä on levain-leipää parhaimmillaan. 

Olemme jo kovasti tonttuilleet joulua täällä. Uusia reseptejä on kehitelty ja maisteltu. Kanelin ja inkiväärin tuoksu valtaa keittiön sulassa sovussa suklaan kanssa. Mm. tällaisia jouluisia tunnelmia luvassa:



maanantai 24. marraskuuta 2014

Oliivipuustit

Oliivien suurkuluttajana osallistuin GAEA-oliivien makuhaasteeseen. Tarkoituksena on ehdottaa uutta makua GAEA-oliiveihin. Koska minä olen tällainen pöffeli, otin tämänkin haasteen tosissani ja meillä sitten marinoitiin oliiveita useampaan kertaan mitä erilaisemmissa liemissä. Suosikkimakumme päätyi lopulta oliivipuusteihin.



Oliivipuustit

Taikina:
3-3,25 dl vettä
0,5 pussia kuivahiivaa
200 g erikoisvehnäjauhoja
1 tl suolaa
0,5 dl GAEA oliiviöljyä

Sekoita kaikki ainekset ja vaivaa kunnolla pehmeäksi taikinaksi. Taikina ei saa jäädä liian kovaksi tai löysäksi, sen pitäisi olla sellaista ettei se jää käsiin enää kiinni vaivaamisen loppupuolella. Peitä leivinliinalla ja anna nousta kaksinkertaiseksi lämpimässä ja vedottomassa paikassa.

Täyte:

100 g maustamatonta tuorejuustoa
ripaus korianteria, chilijauhetta ja jeeraa
200 g jalapeno-korianterimarinoituja oliiveita

Sekoita tuorejuusto ja mausteet. Hienonna oliivit. 

Vaivaa taikinasta ilma kevyesti pois. Kaulitse jauhoja apuna käyttäen n. 1 cm vahvuiseksi suorakulmaiseksi levyksi. Levitä päälle tuorejuusto ja oliivit. Kääri rullalle. Leikkaa viipaleiksi ja laita viipaleet pystyyn leivinpaperoituun vuokaan. Peitä leivinliinalla ja kohota puolen tunnin ajan. Voitele oliiviöljyllä ja paista 225 asteessa noin 20-30 minuuttia tai kunnes puustit ovat kauniin kullankeltaisia. 

Kuten kuvasta näkyy, olin ihan tosissani maistelemassa niitä oliiveita. 

Hups, tämä kulhollinen katosi johonkin. En tunnusta mitään...

Makutesti alkamassa arvostelulappuineen.

Voittajamakumme oli Jalapeno-korianteri. Makua raikastamassa oli hitunen limen kuorta.


Marinadi:
2 dl oliiviöljyä
2-3 rkl valkoviinietikkaa
1 tl korianterinsiemeniä kokonaisena
1-2 jalapenoa silppuna (määrä riippuu jalapenon tulisuusasteesta ja koosta)
n. 0,5 'Piispanhattu' tai muuta mietoa chiliä (määrä riippuu taas tulisuudesta)
1 limen kuori suikaloituna, vain vihreä osuus kuoresta
mustapippuria maun mukaan

1 pss oliiveita 

Sekoita marinadin ainekset, lisää mukaan oliivit ja anna maustua seuraavaan päivään. Jääkaapissa oliiviöljy kiinteytyy, mutta huoneenlämpöön otettuna se nesteytyy jälleen. 


Oliivit tarjosi GAEA.



sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Suklainen kahvikakku

Oldies but goldies. Joskus sitä vaan vanha kunnon kahvikakku (tai kuivakakku, miksi kukin näitä kutsuukaan) maistuu niin hyvältä kahvikupposen kera. Suklaalla mehevöitettu ja tomusokerillla hunnutettu kakku kelpaa vieraillekin.


Suklainen kahvikakku

200 voita tai maidotonta margariinia huoneenlämpöisenä
2 dl sokeria
3 kananmunaa
1 tl vaniljauutetta tai 2 tl vaniljasokeria
2 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
0,5 dl tummaa kaakaojauhetta
1,5 tl leivinjauhetta
150 g tummaa suklaata rouheena, maidotonta tarvittaessa

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Voitele ja jauhota n. 1,8 litran vetoinen kuivakakkuvuoka. Yhdistä jauhot, kaakao, leivinjauhe ja suklaa. 

Vatkaa rasva ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon muna kerrallaan vatkaten. Lisää taikinaan vanilja. Sitten jauhosuklaaseos. Sekoita tasaiseksi. Kaada taikina vuokaan ja paista uunin alatasolla noin 50-55 minuuttia tai kunnes kakku on kypsä. Anna jäähtyä hetki vuoassa, kumoa sitten. Jäähdytä loppuun ja koristele tomusokerilla.

Kuvassa näkyy kuinka ihanasti suklaarouhe kosteuttaa kakkua. 

Ohje on alunperin Pirkan käsialaa.

perjantai 21. marraskuuta 2014

Viikuna-saksanpähkinäleipä à la Vera

"Ja sitten oli se iso saksanpähkinäpuu. Se oli niin iso, että koko talo olisi mahtunut sen alle..." Ensimmäinen mitä luin WSOY:ltä saamastani Vera Jordanovan Don't miss a bite keittokirjasta oli hurmaavat tarinat Veran kokemuksista. Ohjeet jäivät sivuun, kun keskityin lukemaan kurkistuksia mallin elämään, Veran lapsuuteen ja hänen ruokarakkauteensa. Katselin kauniita kuvia ja nautin keittokirjasta, joka tarjoaa muutakin kuin vain ohjeita.

Kokeltavakseni valikoitui tietenkin viikuna-saksanpähkinäleipä. Rakastan viikunoita, varsinkin vaniljaista viikunahilloa brien kanssa. Arvasin tämän leivän toimivan sen yhdistelmän kaverina mitä erinomaisemmin. Ja leipä, no tottakai minä teen leipää, sehän on suklaan lisäksi juttuni. Rakastan leipätaikinaa, sitä miltä se tuntuu, leivän tuoksua uunista ja lämpimän leivän makua. Niin herkullista ja hyvää! Hurmaava viikunan tuoksu valtasi keittiön, kun leipä oli uunissa.

Pikkuisen oikaisin Veran ohjeeseen verrattuna. Flunssatalossa mennään nyt siitä, missä aita on matalin, mutta leipää katsellessani ja maistellessani en usko, ettenkö olisi tehnyt oikeutta Veran ohjeelle.

Viikuna-saksanpähkinäleipä

7-8 dl erikoisvehnäjauhoja
3,5 dl hienoja spelttijauhoja
vähän vajaa puoli pussia kuivahiivaa (tai 20 g tuorehiivaa)
1 rkl fariinisokeria
2 tl suolaa
2,5 dl viikunoiden liotusvettä
2,5 dl maustamatonta jogurttia
1 rkl hunajaa
1 rkl oliiviöljyä
----
100 g saksanpähkinöitä karkeana rouheena
200 g kuivattuja viikunoita pilkottuna

Laita pilkotut viikunat likoamaan kymmeneksi minuutiksi noin 3 desilitraan lämmintä vettä. Mittaa sinä aikana taikinan ainekset kulhoon lukuunottamatta pähkinöitä, viikunoita ja viikunoiden liotusvettä. Lisää sitten taikinaan liotusvesi ja vaivaa hyvin pehmeäksi taikinaksi. Käsin reilu kymmenkunta minuuttia, koneella riittää 6-7 minuuttia.

Kohota taikinaa pari tuntia. Voitele kaksi noin litran vetoista leipävuokaa tai yksi isompi. Voit paistaa leivän myös esimerkiksi padassa. Kumoa taikina jauhotetulle leivinpöydälle ja vaivaa ilma pois. Lisää nyt joukkoon viikunan- ja pähkinänpalat. Vaivaa ne huolellisesti taikinaan. Muotoile leiviksi ja laita vuokiin. Peitä leivinliinalla ja kohota 30-50 minuuttia.

Laita uuni ajoissa lämpenemään 250 asteeseen. Nosta kohotetut leivät uuniin ja laske lämpö 200 asteeseen. Paista niin kauan, että leipä on kypsää, noin 35-50 minuuttia leivän koosta riippuen.

Jos et pidä kovin happamasta leivästä, vähennä jogurtin määrää ja korvaa se lämpimällä vedellä. Oliiviöljyn tilalla voi halutessaan käyttää muuta öljyä. Vegaaninen ja maidoton versio onnistuu käyttämällä soijajogurttia tai ihan vaan pelkkää vettä nesteenä.

Kirjan kokeltavaksi tarjosi WSOY. Lisätietoja kirjasta löydät täältä.

"Tärkeintä on se, että elää tässä ja nyt - ja nauttii jokaisesta hetkestä viimeiseen suupalaan asti. So don't miss a bite!" Juuri näin, samaa mieltä!

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Myskikurpitsakeitto

Hihkunpas vieläkin kurpitsasta. Pidän siitä koko ajan enemmän ja enemmän. Niin paljon, että olen jo tilannut tuolta isosta maailmasta erilaisia kurpitsansiemeniä ensi kaudelle. En nyt mitään jättikurpitsaa, mutta piirakkakurpitsan siemeniä ja erilaisia kesäkurpitsoita sekä eri lajiketta myskikurpitsaa, jos siitä saisi viimeinkin kunnon sadon.

Kasvatuskautta on ihana haaveilla lämmintä soppaa syödessään. Chilistä saa siihen hieman lisäpotkua. Kyllä, arvasitte oikein chilin siemeniäkin on tullut tilattua... Ennen en haikaillutkaan seuraavan kauden perään jo tässä kohtaa, huokaisin vain helpotuksesta, kun kaikki saatiin pakettiin. Nyt sen sijaan suunnittelen ja olen ihan intona kokeilemassa uusia juttuja.

Kurpitsakeitto ei nyt niin uusi juttu ole, varsinkin kun pohjana toimii Jamie Oliverin ohje. Mutta mikäs siinä, helppoa, maistuvaa ja lämmittävää keittoa on mukava tarjoilla viileinä pakkaspäivinä varsinkin meidän perheen flunssapotilaille.



Myskikurpitsakeitto

2 rkl oliiviöljyä
2 punasipulia silppuna
2 porkkanaa kuutioituna
1-2 valkosipulin kynttä murskana, valinnainen
pieni oksa rosmariinia silputtuna, pelkät lehdet
muutama salvian lehti silputtuna
0,5-1 chiliä pienenä silppuna, maun mukaan (testaa chili ensin, niissä on eroja)
2 kg myskikurpitsaa kuorittuna, paloina, (muista poistaa siemenet)
1-1,5 l kanalientä
suolaa ja pippuria maun mukaan

Kuullota oliiviöljyssä kattilan pohjalla sipuli, porkkana, valkosipuli, yrtit ja chili. Paistele niitä keskilämmöllä sekoitellen noin kymmenen minuuttia. Lisää sitten joukkoon kurpitsa ja liemi sekä suolaa ja pippuria maun mukaan.

Keitä noin puolisen tuntia tai kunnes kurpitsa on kokeiltaessa kypsää. Soseuta varovasti sauvasekoittimella, tarjoile. Tarkista maku ja mausta halutessasi lisää. Voit laittaa nokareen creme fraichea sopan kanssa tarjolle tai käyttää kurpitsansiemeniä kuten minä.


sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Baileys-muffinit

Haluan ainakin uskoa, että en ole ainoa, joka on ollut huonomuistinen leipoessaan. Tein näitä ihania maallisen kolminaisuuden muffineita (kahvi, suklaa ja Baileys) kahteenkin kertaan ihan vaan huolimattomuusvirheen vuoksi. Maistelinkin tyytyväisenä satsia numero yksi. Sitten kun aloin tekemään Neidille puuroa, huomasin mikrossa olevan yhä edelleen jotain. Olin unohtanut lisätä rasvan muffineihin, mutta eipä se haitannut tahtia. Söin sitten hyvällä omatunnolla hyvin vähärasvaisia muffineita ja tarjosin vieraille ehdat versiot.

Itse muffinissa hallitseva maku on Baileysin. Suklaa ja kahvi tuovat siihen syvyyttä. Jos haluaa alkoholittoman version, pitää Baileys kiehauttaa ennen kuorrutteen valmistamista.

Baileys-muffinit
12 kpl

200 g vehnäjauhoja
50 g tummaa kaakaojauhetta siivilöitynä
200 g sokeria
100 g huoneenlämpöistä voita
2 isoa kananmunaa
ripaus suolaa
0,5 tl ruokasoodaa
0.75 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljauutetta
1,5 dl kahvia
0,5 dl Baileysia

Sekoita ensin kuivat aineet kulhossa ja lisää sitten loput. Sekoita nopeasti taikinaksi. Jaa taikina muffinivuokiin. Tästä tulee keskikokoinen muffinipellillinen. Paista 175 asteessa noin 20 minuuttia tai kunnes muffinit ovat kypsiä. Tuntuvat kokeiltaessa joustavilta ja tikkuun ei jää taikinaa, jos sillä kokeilee.


Kuorrutus

n. 4 dl tomusokeria siivilöitynä
1 rkl kaakaojauhetta siivilöitynä
1 rkl nestemäistä margariinia
1-2 rkl kahvia
1-2 rkl Baileysia
muutama tippa vaniljauutetta

Vatkaa kaikki ainekset sähkövatkaimella sopivan vahvuiseksi kuorrutteeksi. Lisää nestettä sen verran, että saat haluamasi vahvuuden. Voit pursottaa tai vaikka ihan vaan valuttaa kuorrutteen muffineihin. Koristele esimerkiksi kahvipavuilla.  Säilytys huoneenlämmössä ilmatiiviissä rasiassa.


perjantai 14. marraskuuta 2014

Levainia omenasta, levain-leipää helpommalla tavalla

Minä ja leipäjuuret on varmasti loppumaton tarina. Käytän mielelläni leivän leipomisessa juurta, joka antaa hiivan valmiina ja tuo mehevyyttä sekä makua. Jan Hedhin oppien mukaan tein pitkään levainia, mutta sen valmistus on vähän työlästä. Kaipasin helpompaa menetelmää ja sen löysinkin William Alexanderilta. Tämä leipäjuuri on helpompi valmistaa ja käsitellä kuin perinteinen sourdough-juuri, lisäksi maku on hieman miedompi. Tekniikka on ihan erilainen Jan Hedhin kirjassa olleeseen levainiin. Aiemmin käyttämääni levainiin verrattuna tämä on nopeatekoisempi ja halvempi. Maku tuntuu parhaalta tähän astisista leipäjuurista.
Leipien ohjeet nakkasin vallan pois mielestäni ja lähdin toteuttamaan itseäni. Postauksen loppupuolella on oma ohjeeni siemenleipään.


Vaivaa pitää nähdä, jotta löytää hyvät luomuomenat. Niissä pitää olla vähän sellaista harmaata "kehnää" pinnassa, se on villihiivaa. Toisaalta nyt on hyvä aika tehdä tätä, koska kaupoissa on vielä hyvin kotimaisia omenoita valikoimissa.


Kaiva esiin noin litran tai puolentoista vetoinen lasipurkki. Mittaa siihen vettä 2,5 dl. Anna lämmetä huoneenlämpöiseksi. Paloittele joukkoon kaksi pientä tai 1 isompi omena (ei siemenkotia). Peitä tölkki sideharsolla (puklurätti) ja sekoittele seosta joka päivä. Omenahiivan pitäisi olla valmiina siideriltä tuoksuvaa ja vähäsen kuplivaa. Aikaa tähän menee 3-4 päivää. Kun seos on valmista, siivilöi se harson läpi. Omenanpalat ovat kypsää kamaa, ne saa laittaa roskiin.

Kauniita kotimaisia luomuomenoita!

Valmiina muodostamaan hiivaa

Pari päivää käymistä takana.


Omenahiiva purkin pohjalla

Päivä 1

Mittaa 150 g omenahiivaa purkkiin ja lisää sen joukkoon 150 g luomujauhoja. Sekoita omenahiiva ja jauhoseos hyvin sekaisin. Tässä vaiheessa seos voi olla hieman tankeaa, mutta se löystyy päivien kuluessa. Jauhoseoksesta sen verran, että itse valmistan seoksen, jossa on 350 g luomuvehnäjauhoja ja 150 g luomuruisjauhoja. Sitä käytän juuren ruokkimiseen. Valmistan samalla suhteella aina lisää, kun edellinen satsi loppuu. Anna juuren käydä vuorokauden ja sekoittele sitä muutaman kerran. Pidä purkki peitettynä sideharsolla.

Päivä 2

Seoksen pitäisi nyt kuplia hieman. Lisää joukkoon 75 g huoneenlämpöistä ja hetken seisonutta vettä sekä 75 g jauhoseosta. Vatkaa hyvin sekaisin. Juuri muuttuu päivä päivältä vähän nestemäisemmäksi. Peitä jälleen harsolla vuorokaudeksi ja sekoita juurta sinä aikana muutamaan otteeseen.

Valitan pimeitä kuvia, olen ottanut nämä hyvin myöhään yöllä.

Päivä 3

Sama homma kuin päivänä 2.

Päivä 4

Seos on huomattavasti kuplivampi ja elinvoimaisempi. Ruoki juuri 100 grammalla jauhoseosta ja vettä. Anna olla pari tuntia huoneenlämmössä ja sitten voit käyttää juurta tai laita sen kunnon kannella suljettuna jääkaappiin odottamaan käyttöä.


Ruokkiminen

Näin alkuvaiheessa oleva juuri pitää ruokkia usein, kaksi kertaa viikossa, myöhemmin kerta viikossa riittää.
Sekoita juuri ensin hyvin. Ota siitä sitten noin 250 g pois ja ruoki juuri 125 g vettä ja 125 g jauhoseosta. Anna olla huoneenlämmössä kansi raollaan muutaman tunnin ajan. Laita sitten takaisin jääkaappiin.

Leipominen

Ota juuri pois jääkaapista. Ruoki se 125 grammalla vettä ja 125 grammalla jauhoseosta. Anna juuren olla huoneenlämmössä kansi raollaan noin 8 tuntia. Ota sitten tarvitsemasi määrä juurta ja palauta loppu jääkaappiin. Jos tarvitset juurta paljon, ruoki se ennen jääkaappiin laittoa.

Juuren ongelmat

Jos juuri homehtuu, silloin pitää aloittaa alusta.

Toisinaan juuri haisee enemmän maitohapolle ja toisinaan etikkahapolle, tämä on normaalia. Mutta jos seos haisee selkeästi pahalle, heitä se pois ja aloita alusta.

Juuren pinnalle erottuu nestettä. Ei mitään hätää, tämäkin on normaalia. Sekoita juuri sekaisin ja toimi kuten normaalistikin ruokkiessa.

Purkin reunoille on kertynyt kuivaa juurta. Pese purkki silloin tällöin kuumalla vedellä, ei tiskiainetta!

Minnan siemenleipä

2 leipää

250 g ruokittua levainia
4 dl kädenlämpöistä vettä
400 g erikoisvehnäjauhoja
100 g spelttijauhoja
100 g ruisjauhoja
100 g kaurahiutaleita
100 g siemeniä (esim. seesamin- ja auringonkukansiemen)
1 tl kuivahiivaa, jos on nuori levain käytössä, varmistetaan nouseminen
2 tl suolaa
----
vettä ja siemeniä

Sekoita vesi ja levain isossa kulhossa. Mittaa joukkoon muut aineet ja vaivaa hyvin taikinaksi. Koneella 5-8 minuuttia, käsin ainakin 10 minuuttia. Laita taikina puhtaaseen, miedon makuisella öljyllä kevyesti voideltuun kulhoon. Peitä kulho hyvin ja anna nousta ihan rauhassa ainakin muutama tunti.

 Juuri valmistunut taikina ennen nousemista.
 Kuvista näkee hyvin nousemisen. Yllä taikina heti nousemisen jälkeen, alla kohonnut taikina.

Nostatetut leivät, muista leikata hyvin terävällä veitsellä muutama viilto leivän pintaan ennen uuniin laittamista.

Vaivaa taikinasta kevyesti ilma pois. Jaa kahteen osaan ja leivo kahdeksi leiväksi. Laita leivät leivinpaperoidulle pellille lämpimään ja vedottomaan paikkaan leivinliinan alle. Nostata ne huolellisesti kaksinkertaisiksi. Aikaa voi mennä parikin tuntia.

Lämmitä uuni 230 asteeseen. Voitele leivät vedellä ja ripottele halutessasi päälle pieniä siemeniä. Laita leivät uuniin ja käännä uunin lämpö samantien 200 asteeseen. Paista noin 40-50 minuuttia tai kunnes leivät ovat kypsiä.

Meillä tehdään nyt hyvin usein tästä taikinajuuresta leipää. Se vaan on niin hyvää, eikä ollenkaan hapanta tai työlästä, kuten aikaisempi esittelemäni levain-versio. (Anteeksi Jan Hedh, olet edelleen idolini ja varmasti teen tulevaisuudessa myös sinun tavallasi levainia.)

Olen kokeillut tätä levainia jo yhdessä sun toisessa ohjeessa ja niitä on tulossa blogiinkin. Tätä juurta voit käyttää hapanjuurta eli sourdough'ta vaativissa resepteissä.

Mm. tällaiseen leipään tulossa ohje. Ihania erikokoisia koloja leivässä, juuri niin kuin levain-leivässä pitääkin.

Tässä linkki herkulliseen ja helppoon vehnäiseen levain-leipään.




tiistai 11. marraskuuta 2014

Myslipatukat

Tässä tulee helppo patukkaohje. Ohje on muuntelukykyinen, joten siitä saa tehtyä moneen ruokavalioon sopivan. Näitä on tosi helppo tehdä lasten kanssa, kunhan huolehtii itse lämmittämisestä ja kuuman kaatamisesta. Mutta hiutaleita voi lasten antaa mittailla sydämensä kyllyydestä. Meillä Neiti nauttii erityisesti sattumien maistelusta. Samalla voi hyvin avartaa lapsen makumaailmaa ja valita uusia sattumia joukkoon. Aikuiselle nämä ovat hyviä syötäviä, jos tarvitsee helppoa energiaa. Patukat pehmenevät aika nopeasti, joten jääkaappisäilytys on hyvä, silloin ne pysyvät kasassa syömisen ajan.

Kuvattu harvinaisena aurinkoisena päivänä. Oi ihana aurinko! Tällä kertaa kuvassa patukkaversio, jossa on pakastekuivattua mansikkaa ja omenaa, paahdettuja kookoslastuja, taatelia sekä pikkuisen maidotonta tummaa suklaata. Yhdistelmä on Neidin valitsema ja siitä on tullut hänen lempparinsa.

Myslipatukat
n. 10-12 patukkaa

1 dl speltti- tai tattarihiutaleita
2 dl kaurahiutaleita (puhdasta kauraa tarvittaessa)
1 dl riisi- tai tattarimuroja
2 dl sattumia, kuten kuivattuja marjoja ja hedelmiä, kookosta, pähkinöitä jne
50 g suklaata rouhittuna, maidotonta tarvittaessa
---
0,75 dl ruokosokerisiirappia tai hunajaa
0,75 dl kookosöljyä

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sulata kookosöljy ja lisää siihen siirappi tai hunaja. Kuumenna nopeasti vaikkapa mikrossa, jotta seos on kunnolla nestemäistä. Sekoita se vielä kerran ja kaada sitten kuivien aineiden päälle. Sekoita hyvin. Painele tiiviisti leivinpaperin päälle sopivan kokoiseksi levyksi. Vahvuutta kannattaa olla 1-2 senttiä. Laita jääkaappiin jähmettymään pariksi tunniksi. Leikkaa sitten sopiviksi paloiksi. Säilytys jääkaapissa.


Allergiainfo

Muista, että speltissä on gluteenia ja se on vehnänsukulainen. Vehnäallergiselle tai keliaakikolle sitä ei saa käyttää. Valitse silloin tattari-, riisi- tai hirssihiutale. Käytä keliaakikolle puhdasta kauraa. Murot pitää myös valita tarkasti. Joillekin keliaakikoille sopii riisimurot. Riisimuroja saa erikoisliikkeitä ilman ohramallasuutetta, jolloin ne ainakin sopivat keliaakikolle. Tattarimuroja voi myös hyvin käyttää. 





sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Suklainen rommijuustokakku

Jouluvalot - nuo paholaisen keksinnöt. Niin vihoviimeistä ajankulua ettei ole tosikaan. Joka vuosi laitan jouluvalot kauniisti pahvin ympärille omaan laatikkoonsa, jonka vien joulukoristelaatikkokasan (ihailkaa tuota yhdyssanahirviötä!) päällimmäiseksi. Laatikko asetellaan omaan rauhaansa ja sen pitäisi olla koskematon siihen asti, kunnes sitä taas tarvitaan.

Joka vuosi tulee sama pettymys. Ei ole mitään väliä sillä, että kuinka huolellisesti olen mokomat tuskastuttavat valoketjut kiertänyt pahvitukiensa ympärille. Joko jollakulla muullakin on varastomme avain tai sitten siellä asuu jonkun joulupallon sisällä kummitus, jonka tehtävänä on sekoittaa valot ihan totaalisesti. Operaatio kausivalo (Huom! Nykyään puhutaan kausivaloista, jotta ihmiset voivat paremmalla omatunnolla laittaa valot piristämään synkintä aikaa vuodesta. Tai näin ainakin itselleni selitän.) alkaa mielessä piipitellen, sillä eihän äiti-ihminen voi kiroilla! Mustapippurit ynnä muut mausteet kaikuvat välillä, kun tuskastelleen availen solmuja.

Sitten iskee varsinainen valopäisyys. Laitan ensimmäisen valon paikoilleen, johdon seinään ja voi juusto. Eihän se toimikaan kokonaan. Viisas ihminen olisi tarkistanut sarjan toimivuuden ihan ensimmäiseksi. Pikainen muistutus itselle, tämä on vanhin valo, se on kytketty sarjaan, ok, jäljitetään viallinen lamppu, jotta saadaan sarja toimimaan. Päätin ottaa koko höskän pois paikoiltaan, alkaa käymään lämpimässä sisällä lamppuja läpi. Juuri kun olin paikallistanut mokoman syntipukin, koko valosarja karkaa luotani suorastaan loikkien kuten aropupu konsanaan. Neiti se sitten sai päähänsä auttaa äitiä. Oi kiitos tyttäreni... Päätin unohtaa mokoman lamppuvirityksen ja siirryin seuraavaan.

Mikä olikin melkoinen virhe. Huoh, homma johon kuvittelit aikaa menevän vain viisi minuuttia, kestikin tunnin. Valosarja ikkunan väliin, joo, siellähän se näyttää kauniilta, ainakin unelmissa. Ikkuna, jonka väliin halusin sarjan, oli tietenkin huonekalujen takana. No sittenpä pääsin treenaamaan ja siirtelemään vähän pöytiä. Ensin pois rehut, sitten siirsin varoen pöytää, ihan vähän vaan, kun ikkunan väliin on niin helppo heittää koriste. Loppujen lopuksi siirsin pöytää neljään kertaan ennen kuin olin suht koht valmis. Aina se piippiippiip helmillä koristeltu sarja putosi jommasta kummasta päästä ja toiseen päähän ei saanut edes sormia väliin. Argh! Tunnin taistelun jälkeen heitin valot sisälle ja paiskasin ikkunan kiinni. Ihme kyllä sarja on keskellä ja ihan kauniisti. Halleluja!

Katsoin viisaammaksi odottaa loppujen kanssa iltaan. Neidin ei tarvitse nähdä äitiään myrtsinä kiukuttelemassa valoille. Illalla aloitin operaation uudelleen. Ei olisi pitänyt, viisaampi olisi saman tien luovuttanut. Tunnin pari kiukuteltuani ja tuhistuani ja kiroiltuani mielessäni tulin siihen tulokseen, että antaa olla. Nämä vanhat valot joutavat kierrätykseen ja minä investoin uusiin ja helpompiin. Valaistu kranssi ikkunaan ja avot, siinä kaikki. Puolilta öin hinauduin jääkaapille ja otin itselleni palan kakkua mieheni suostumuksella (Isin kakku oli jähmettymässä). Harvemmin teen niin, mutta nyt hermoni kaipasivat nollaamista. Ehkä tehokkaampi tapa olisi ollut kaataa lasiin rommia ja juoda se, mutta kyllä suklainen juustokakkukin rommilla helpotuksen huokauksen toi.

Kakku maistuu pehmeästi rommille ja suklaalle. Lisää tilkkasen rommin määrää, jos haluat voimakkaamman maun. Vesihauteessa kypsentäminen pehmentää kakun rakennetta ja juustokakku ei halkeile.

Suklainen rommijuustokakku
10-12 palaa

Pohja

4 dl digestive-keksin muruja (gluteeniton tarvittaessa)
80 g sulatettua voita tai margariinia

Voitele 22-24 cm halkaisiljaan oleva irtopohjavuoan reunat. Pohjalle kannattaa laittaa leivinpaperi, se tiivistää samalla pohjan ja reunan väliä. Vuoraa vuoka ulkopuolelta foliolla. Laita kaksi kerrosta ja varo reikiä. Kakku kypsennetään vesihauteessa ja folio estää veden pääsyn kakkuvuokaan. 

Yhdistä keksimurska ja sula rasva. Painele vuoan pohjalle ja puoliväliin reunoja. Nosta vuoka jääkaappiin ja anna olla siellä täytteen valmistamisen ajan.


Täyte

0,5 dl tummaa rommia (halutessasi lisää määrää vielä 1 rkl)
170 g tummaa suklaata
400 g maustamatonta tuorejuustoa
1 prk creme fraichea
1,5 dl sokeria
1 tl vaniljauutetta
4 isoa kananmunaa

Laita uuni lämpenemään 160 asteeseen. Laita uunin alatasolle syvä pelti, johon laitan sentin pari vettä. Mittaa kuumutta kestävään kulhoon rommi ja suklaa. Laita pieneen kattilaan vettä ja nosta kulho siihen päälle. Kuumenna vesi ja anna suklaan sulaa, sekoittele välillä. Seos saattaa tuntua tankealta, mutta kyllä se siitä sulaa. Älä päästä vettä kiehumaan ja älä anna veden koskettaa kulhon pohjaa.

Vatkaa tuorejuusto ja creme fraiche notkeaksi. Lisää joukkoon sokeri ja vaniljauute. Vatkaa sen verran, että sokeri sulaa ja sekoittuu joukkoon hyvin. Lisää munat yksitellen vatkaten. Ota seoksesta sivuun 3 dl.

Sekoita loput juustomassasta suklaarommin joukkoon. Muista vatkata koko ajan seosta, ettei se leikkaa kiiinni. Kaada suklaajuustoseos vuokaan. Kaada sen jälkeen aiemmin sivuun laittamasi juustoseos joukkoon. Valuta sitä vähän joka puolelle kakkua. Voit myös nostella sitä varovasti suklaaseokseen sekaisin. Älä sekoita liikaa tai sinulla on vain yhdenväristä kakkua, eipä sekään tosin makua haittaa.

Nosta vuoka uuniin ja paista vesihauteessa noin 45-50 minuuttia tai kunnes kakku on kypsä. Tutisee, muttei ole löllö. Anna jäähtyä ensin huoneenlämmössä, sitten jääkaapissa. Säilytys jääkaapissa muutaman päivän ajan. Voi pakastaa.

Kakun voi halutessaan koristella suklaarouheella.

Itse sekoitin vaaleaa massaa vähän liiankin tehokkaasti joukkoon välillä. Ei olisi parantunut leipoa sillä mielialalla, joka jäi jouluvaloista.

Anti olla -kasa... Onneksi olen oppinut nauramaan itselleni, hulluksi sitä muuten tulisi.

Onneksi nuo näyttävät ihan sieviltä. 


Taco-kanarulla

Lapsi on äidilleen näemmä lapsi, vaikka lapsi lähentelee keski-ikää. (Saanen huomattaa, että keski-ikä alkaa nykyään myöhemmin kuin aiemmin....