sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Taco-kanarulla

Lapsi on äidilleen näemmä lapsi, vaikka lapsi lähentelee keski-ikää. (Saanen huomattaa, että keski-ikä alkaa nykyään myöhemmin kuin aiemmin. Vihelten täällä.) Olen todistanut sitä loppumatonta äidinvaistoa nyt hyvin läheisesti. Niin läheisesti, että Neiti puhuu Mummille jälleen kerran minusta sinun lapsenasi. "Sinun lapsesi haluaa nyt puhelimen." se on Neidistä hyvinkin hauskaa sanottavaa. Ja siltähän minusta itsestäkin tuntui - äitini lapselta.

Minulle tehtiin kuluneella viikolla eräs lääketieteellinen toimenpide. Sairaalakutsun saatuani kerroin äidilleni tästä. Hän ilmoitti heti tulevansa Porista tänne apuihin. Sanoin pärjääväni, onhan minulla Neiti ja Isi. Mutta ei, ehei. Mummi ei ottanut tuota kuuleviin korviinsa. Hän sanoi tulevansa toimenpidettä edeltävänä iltana ja lähtee sitten, kun näkee minun olevan kunnossa. Joskus tiedän, että nyt ei kannata väittää vastaan. Tämä oli niitä hetkiä.

Onhan se ihanaa, kun joku tulee huolehtimaan. Olen todella kiitollinen siitä huolenpidosta, vaikka rehellisyyden nimissä jossain kohtaa se alkoi ottamaan päähän pahemman kerran. Sairaalasta kotiuduttuani menin ohjeiden mukaisesti lepäämään. Ajattelin ottavani ehkä torkut ja olevani rennosti. Nukahtaminen vaan osottautui yllättävän vaikeaksi. Minua kurkisteltiin viiden minuutin välein.
"Onko kaikki kunnossa?" Mummin ääni kuuluu oven suusta. "No on, ihan samalla tavalla kuin viisi minuuttia sitten." vastaan vielä kohteliaasti. (Noin 20 kerran paikkeilla ääneni saattoi kiristyä aavistuksen verran.) "Tarvitsetko juotavaa? Sinun pitää juoda nyt paljon." Kanaemo Mummi tiedustelee. "Kiitos, minulla on äsken tuomasi vesipullo tässä vielä. Pärjään kyllä." Joo-oh, ihana huomata, että rakas äitimuori vieläkin huolehtii tyttärestään.

Aiheutin Mummille vähän sydämentykytyksiäkin. Hiippailin käymään vessassa kaikessa rauhassa. "Missä äiti on?" Mummi  kuului kysyvän Neidiltä hätääntyneeseen sävyyn. "Lenkillä!" vastasin aika laillakin sarkastiseen sävyyn. Helpottuneisuus kuului Mummin naurussa. Olen pienen hetken sängystä poissa ja heti huolestutaan, että olenko karannut sairastuvalta. Eipä tullut mieleen pieneenkään lähteä muutamaa askelta pidemmäs vuoteesta, mutta selvästi Mummi luuli toisin.

Parin päivän kuluttua olin jo siinä kunnossa, että Mummi uskalsi jättää minut parantelemaan itseäni Neidin ja Isin hellään huomaan. En kiellä sitä,  että ylimääräisestä käsiparista oli valtava apu, kun olin vuoteenomana. Ja onhan ne oman äidin ruoat aina niitä parhaita!

Mutta nyt siihen ohjeeseen. Tämä on helppotekoinen viritelmäni. Hyödynnän taas valmista croissant-taikinaa. Täytteen voi valmistaa ihan kaupan nyhtökanasta tai sitten keitellä sitä itse. Täytteen maustava tacokastikekin löytyy purkista.


Tacorulla

2 pkt croissant-taikinaa
---
Nyhtökanaa n. 400-500 g 
tacokastiketta maun mukaan
100-150 g maustamatonta tuorejuustoa
säilöttyjä jalapenoja silppuna maun mukaan
pippuria ja muita mausteita oman mielen mukaan
150 g juustoraastetta

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Leivinpaperoi pelti. Sekoita yhteen täytteen ainekset. Asettele taikinalevyt kuvien näyttämällä tavalla. Levitä päälle täyte ja taita rulla kiinni. Väliin jää aukkoja. Paista uunin keskitasolla n. 20 minuuttia tai kunnes rulla on kauniin kullankeltainen. Tarjoile salaatin ja salsan kera. Parhaimmillaan tuoreena. Säilyy noin 2 pv jääkaapissa.

Rullaa voi keventää kuullottamalla kasviksia mukaan. Sipuli, paprika ja porkkana sekä maissi toimivat ihan varmasti. Samoin kikherneet voisivat sopia.

Persimon-salsa

1 persimon hedelmä
1/2 paprika
pieni punasipuli
2 tomaattia
chiliä maun mukaan 
liraus ruokaöljyä 
limen mehua maun mukaan
suolaa ja pippuria maun mukaan

Silppua ainekset pieneksi. Sekoita joukkoon öljy, lime, suola ja pippuri. Tarkista maku ja lisää halutessasi tarvittavia aineita. Tarjoa salsa tacorullan ja salaatin kanssa.





Ai niin! Äiti, älä ota tekstiä liian vakavasti. Olet ihana ja minulle kovin rakas! Kiitos vielä kerran avusta!

lauantai 4. marraskuuta 2017

Tacos Carne Asada Syrjälän tilan Anguslihasta

Harvassa paikassa olisin ollut samaa mieltä Neidin kanssa, kun hän sanoo minulle näin: "Äiti, sinä varmaan haluaisit olla lehmä. Pääsisit laitumella ollessasi metsään aina, kun haluat." Kieltämättä olin samaa mieltä. En ole päässyt metsään, niin kyllä, olisin sillä hetkellä ollut mielelläni lehmä. Missä tämä lausahdus sitten Neidin suusta pääsi? Kävimme hakemassa kuukauden lihasatsia Angustilalta Muuramesta. Syrjälän tilasta on tullut meille luottopaikka. Siellä on kiva käydä, mukavia ihmisiä, tuttu miljöö ja itse näkee miten lehmiä kasvatetaan. Liha on osoittautunut todella laadukkaaksi ja hyväksi. 

Tällä kertaa lihatilauksessamme oli mukana flank steakia. Tämä lihapala on naudan kuvetta. Suhteellisen ohueksi leikattu lihapala, joka kypsennetään nopeasti ja leikataan ohuiksi viipaleiksi poikkisyin. Flank steak on mainiota mediumina. Nyt teimme siitä tacoja. Joskus sitä haluaa kunnioittaa pelkästään lihan makua ja laittaa vain suolaa ja pippuria, mutta toisinaan on mukava kokeilla uusia juttuja. 

Vanhaa tuttua on spelttitortillat. Lisäksi tein Pico de Galloa. Käytännössä se on tomaattista salsaa astetta tyylikkäämmällä nimellä. Vaikka tässä on itse tehtävää jonkin verran, on ruokalaji kuitenkin suhteelliset helppotekoinen. Esivalmistelut voi tehdä hyvissä ajoin ja ennen ruokailua jää vain tortilloiden sekä lihan paistaminen. No okei, pitää ne tortillat kaulitakin. Mutta kiitos hyvän spelttijauhon, se on helppoa. 



Marinadi n. 800 g lihaa

0,75 dl ruokaöljyä
jalapenoa silputtuna maun mukaan
suolaa ja pippuria maun mukaan
0,5 rkl valkoviinietikkaa
1 limen mehu
0,5 appelsiinin mehu
1 valkosipulin kynsi silputtuna  tai määrä maun mukaan
korianterisilppua, jos haluaa

Sekoita marinadin ainekset. Laita liha tiiviiseen pussiin ja kaada marinadi sinne. Katso, että sitä menee joka puolelle. Laita liha jääkaappiin kahdeksi tunniksi. Käännä pussi välillä. Ota liha lämpenemään tuntia ennen paistoa.

Pico de Gallo

3 isoa tomaattia
0,5 punasipulia
1 kevätsipuli tai purjoa
Chiliä maun mukaan
Suolaa ja pippuria maun mukaan
Valkosipulia maun mukaan
1 limen mehu
2 rkl ruokaöljyä
Tuoretta korianteria, jos haluat

Kuutioi tomaatit ja sipulit pieniksi. Yhdistä ainekset ja tarkista maku. Kaikkea limen mehua ei kannata lisätä kerralla ettei sitä tule liikaa. Limen mehupitoisuus vaihtelee niin paljon hedelmä hedelmältä. Laita Pico de Gallo maustumaan jääkaappiin. 




Spelttitortilla
10 kpl

5,5 dl spelttijauhoja (erikoishienojauho)
0,5 tl suolaa
0,5 tl leivinjauhetta
1 rkl rapsiöljyä
2 dl melko lämmintä vettä

kaulitsemiseen reilusti spelttijauhoja

Sekoita kuivat aineet. Lisää joukkoon öljy ja vesi. Vaivaa taikinaksi. Jos taikina jää kovin löysäksi, lisää vielä joukkoon jauhoja. Peitä muovilla ja anna taikinan levätä puoli tuntia.

Jaa taikina kymmeneen osaan ja kaulitse reilusti jauhoja apuna käyttäen ohuiksi lätyiksi. Paista kuumalla ja kuivalla pannulla puolesta minuutista minuuttiin molemmin puolin. Kun tortillaan ilmestyy ruskeita pilkkuja paistopuolelle, on se aika kääntää. Peitä tortillat leivinliinalla odottamaan tarjoilua.

Huom! Älä käytä paistamiseen hyvää pinnoitettua paistinpannua tai pilaat pannusi. Pinnoitteet eivät kestä tyhjänä kuumennusta.


Kokoa tacot. Pohjalle salaattia, sitten maukasta lihaa, päälle Pico de Galloa. Lisäksi voit ripotella päälle juustoraastetta, korianterisilppua, creme fraichea, jalapenoja ja vielä puristaa tilkan limemehua. 
Voit muuttaa ohjeen gluteenittomaksi käyttämällä maissitortilloja. 



Jutussa on linkkejä, jotka vievät blogista pois. Nämä eivät ole mainoslinkkejä, olen ostanut tuotteeni itse. Tämä on jälleen kerran sitä, että olen huomannut jonkun hyvän suomalaisen tuotteen ja haluan kertoa siitä teille. 



torstai 19. lokakuuta 2017

Pihlajanmarjaporkkanahillo ja pihlajanmarjaomenahillo

Jihaa! sanon minä. Olen onnistunut nyt jo! Olen kasvattanut tyttärestäni kopioni. Voi lapsiparkaa.

Kaikki alkoi siitä, että kävin muutaman kerran keräilemässä chilejä ja vähän muutakin pihalla. Kerron vaatetuksestani myöhemmin tarkemmin, varsin oleellinen pointti Neidin mielestä. Mutta tähän kohtaan tarinaa se ei vielä kuulu.

Neiti leikkasi varsin keskittyneesti paperinukkejaan, kun sanoin hänelle, että menen hakemaan chilejä ja yrttejä sisälle. Kaikki oli kunnossa vielä silloin, kun palasin sisälle noin muutaman minuutin kuluttua. Sama toistui vielä muutaman kerran. Sitten huomasin pöydän alla hiuksia. Siis pitkiä hiustuppoja! Katsoin nopeasti Neitiä tarkemmin ja voi itku. Hän oli vähän jatkanut otsahiuksiaan. Neiti äkkiä jakkaran päälle istumaan ja siistin sen mitä voin. Onneksi katastrofi ei ollut ihan toivoton. Otsatukan leveys kasvoi sentillä molemmin puolin ja loput pätkityt peittyvät kutakuinkin muiden hiusten joukkoon. Mutta siitä huolimatta tuli nalkutettua tyttöselle ja saatoin jopa mainita lyhyeksi leikkaamisen. Onneksi hiustenleikkuusta sitten lopulta selvittiin ilman äidin itkupotkuraivareita ja saattoi Neitikin tajuta, että miksi ei kannata leikata hiuksia itse.

Iltasella aloin yskimään ja mitä teki rakas tyttäreni? "Äiti, olet varmaan vilustunut. Olit ulkona pelkällä t-paidalla ja ohuilla housuilla. Nyt vilustuit. Mene peiton alle." Tämä oli vasta alkua. Neiti hoiti minua, peitteli ja ihan kirjaimellisesti nalkutti liian vähistä vaatteista, kiikutti villasukkia ja vaikka mitä. Ihanaa sinänsä, ei siinä mitään, mutta kuitenkin tunsin piston sydämessäni. Mitä olinkaan tehnyt hänelle, kun hän oli itse kokeillut hiustenleikkuuta niin kuin jokainen lapsi jossain vaiheessa, mukaan lukien allekirjoittanut. Ennen nukkumaan menoa hän sanoi jo, että pitää kanssani pitkän keskustelun huomenna vaatetuksesta. (Allekirjoittanut viheltelee...)

Eikä siinä vielä kaikki! Neiti kaivoi kännykkänsä ja soitti äidilleni. Puhelu meni kutakuinkin näin: Tiedätkö mitä sinun lapsesi teki. Meni ulos vain t-paidalla ja ohkaisilla housuilla. Nyt se yskii. On varmaan vilustunut. Huokaus. Eikä siinäkään vielä kaikki. Ennen kuin tyttäreni ehti soittamaan, mieheni vielä oikein yllytti neitosta, että soita vaan, sitten on ainakin kolmella ihmisellä hauskaa. No okei, nyt nauran jo minäkin, Mummin, Isin ja Neidin lisäksi. Mutta jospa nyt pääsisin itse asiaan.

Meinasin tehdä pelkkää pihlajanmarjahyytelöä, mutta se oli tuota noin, sanoisinko hapanta. Lähdin kehittelemään ihan erilaisia ratkaisuita. Sain hyvin siistejä ja hyvännäköisiä pihlajanmarjoja. Pakastin niitä muutaman vuorokauden. Sen jälkeen riivin ne irti. Liotin irtonaisia marjoja 4 tuntia runsaassa kylmässä vedessä. Sitten vasta aloin tekemään niistä hilloja.



Pihlajanmarjaporkkanahillo

300 g porkkanaa karkeana raasteena
pari oksaa sitruunatimjamia
100 g puhdistettuja pihlajanmarjoja
2 dl vettä
2,5 dl hillosokeria

Mittaa kattilaan porkkana, sitruunatimjami, pihlajanmarjat ja vesi. Keittele miedohkolla lämmöllä niin kauan, että porkkana kypsyy pehmeäksi. Lisää vettä tarvittaessa. Lisää hillosokeri ja keitä vielä 5-10 minuuttia. Ota pois timjamin oksat ja soseuta hillo. Minulla tuli siitä aika paksua, joten tarkkaile keittäessä vesimäärää ja lisää vettä tarvittaessa. Säilö hyvin desinfioituihin purkkeihin. Säilytä jääkaapissa. Tarjoile juustojen kera, erityisesti valkohome sopii hyvin.

Pihlajanmarjaomenahillo

2 l pihlajanmarjoja
5 dl vettä
---
3-4 keskikokoista omenaa kuutioina
---
750 g hillosokeria/mehulitra

Käsittele pihlajanmarjat kuten olen kertonut alkukappaleessa. Mittaa kattilaan vesi ja marjat. Keitä kannen alla miedohkolla lämmöllä niin kauan, että marjat ovat menettäneet väriään ja antaneet mehuun makua, n. 30-60 minuuttia. Siivilöi mehu. Lisää siihen omenat. Mittaa määrä ja lisää hillosokeri. Keitä niin kauan, että hillo pitää muotonsa, kun kokeilet jääkö lautaselle hillotilkkaan vako, kun vedät siitä lusikalla. Keittämiseen menee aikaa n. 15 minuuttia. Muista kuoria vaahto pois. Tölkitä puhtaisiin ja desinfioituihin purkkeihin. Säilytä jääkaapissa.







Taco-kanarulla

Lapsi on äidilleen näemmä lapsi, vaikka lapsi lähentelee keski-ikää. (Saanen huomattaa, että keski-ikä alkaa nykyään myöhemmin kuin aiemmin....